Pistokas-alkuja leikkelin viime keväänä etelä Espanjasta. Toin tullessani noin 10 pistokasta, kooltaan 10-15 senttiä. Valitsin saviruukun, ihan siksi, ettei paikallinen ilmasto ole lähelläkään muoviruukun maailmaa.
Pohjamaan koostumus on aika soraista kyseisellä alueella, joten laitoin mullan mukaan reilusti karkeaa hiekkaa, samoin lisäsin kalkkia, nämä kun ovat niitä " kalkinsuosijoita" luonnostaan. Zilka kyllä kuulemma viihtyy hieman happamammassakin maassa.
Nämä makean rypäleen tekevät etelän kasvit eivät siitä pidä.
Niin Pistokkaat sitten viettivät kesää parvekkeella, kastelin silloin tällöin. Päällä oli hyvin reikäinen muovihuppu. Monen kuukauteen ei näkynyt minkäänlaista eloa, nostin aurinkoon, miettien, ettiväthän ne siellä "kotonaankaan" missään varjossa aikaansa vietä. Syksy oli jo pitkällä, ja puut pudottivat lehtiään, kun lopulta rupesi tapahtumaan, ENSIMMÄISET ALUT putkahtivat esiin viileän tultua.
Alkeistaimi vietti sitten viileää jaksoa varastossa +2-5 asteessa, eikä mitään ihmeempää kasvua näkynytkään. Kunnes alkoi valoisampi aika helmikuun alkupäivinä.
Nyt sitten se viettää aikaansa keittiön ikkunalla kasvaen aikalaista vauhtia. Näin kevätkasvun alkaessa ei sitä kannata kuulemma leikata, ennenkuin juhannuksena. Valuttaa mahlaansa ihan mahdottomasti, kuulemma.
NIIN;
Niistä 10:stä pistokkaasta vain yksi oli elinkelpoinen, tällä hetkellä. Maassa ovat muutkin edelleen, ja jos hyvin käy, voipi joku vielä innostua kasvuunkin. Ensi vuonna peitän rypäleen talvehtimisen aikaan tummalla kankaalla, ettei kasvukausi ala ihan näin varhain, vaan vasta huhtikuussa.
Parin vuoden päästä sitten pitäisi ensimmäisten rypäleitten aloittaa kasvunsa.
