Kesäkukkia ja makroeloa

Makroelämää kukissa tuskin huomaakaan, sillä itikat ovat kohtuullisen pieniä. Kameran läpi katsoessa hämmästyy!!!

Kukat kuhisevat elämää. Sananmukaisesti.
Liljojen kukissa käy sellainen vilske, ettei missään tapauksessa voi kuvitella niiden jäävän pölytyksettä.

Sateinen päiväkään ei estänyt kärpästen nautintoa.







Muutenkin on sanottava, että kameran kautta avautuu aivan erilainen kuva luonnon pienistä ihmeistä. Kun kuvan avaa tietokoneella, on hämmästys joskus aikamoinen. Tallentunut on sellaista, mitä ei itse ollenkaan ole huomannut.

Kuten tässäkin kuvassa, muurahaiset. Koeti saada voimakkaan väristä sisäosaa näkyville, ja sitten siellä mönkivätkin nuo pikkuiset elävät oliot.

Väritkin näkyvät joskus aika veikeinä, sillä kamera erottelee sävyjä toisin, kuin silmä.


Kameralla löytää sellaisen maailman, etti sitä aina ohikulkiessa tule ajatelleeksi. Tarkoitan elämän kuhinaa kasveissa, ja muuallakin.

Elämää kuhiseva kesä on siis täällä, ja sitä kannattaa ihmetellä. Muotojen ja värien kirjo on hämmästyttävä.

Jos kameraa ei ole, käy suurennuslasikin  tarkkailuun. Ainakin oma lapsenlapseni on ollut innoissan, löytäessään kukista ja sammaleista sen avulla kaikenkarvaisia otuksia.

Lasten mielikuvitus tuo oman osansa. Heille ötökät ovat lähes avaruusolentojen kaltaisia ihmeitä. Ja sellaisillehan ne oikeastaan näyttävätkin monine jalkoineen, tuntosarvineen ja väreineen.  Päivä kuluu vikkelästi ja tehtävä on mieleinen, lapsen uteliaisuun vie voiton kaikesta.