Palkkio rakastamisesta, oikeinko???

Mikä saa ihmisen kuvittelemaan, että rakastamasi ihmisen pitäisi palkita tunteesi tai ponnistelusi? Pitäisikö hänen osoittaa nöyryyttä,kiitollisuutta tai arvonantoa sinulle?
Rakkaushan on sinun tunteesi, sinun matkasi elämässä, et voi ostaa toisen rakkautta, tai laittaa häntä tilille sinun antamastasi rakkaudesta.
Tapat rakkauden vaatimalla toiselta kunnioitusta, tai nöyryytta, kiitollisuutta tai takaisinmaksua tunteesta, jonka sinä rakkaudesta annat hänelle.

Vaikka hän rakastaisi sinua, hän ei ole velvollinen "maksamaan" sinun tuntaastasi minkäänlaista hintaa. Kuten ei myöskään sinulla ole siihen velvollisuutta. Rakkaus annetaan lahjana, vapaasta tahdosta, eikä pyytteettömästi annetusta lahjasta odoteta koskaan vastalahjaa.

Kahlitse rakkaus vaatimuksin, ja se katoaa vähitelle katkeruuden, turhautuneisuuden, odotusten ja palkkitsemisien sokkeloiseen tunteeseen. Se ei ole enää sitä onnellista ja kaikenkattavaa tunnetta, vaan muuttuu arkiseksi, mitään sanomattomaksi ja sanattomaksi yhdessäoloksi. Niin sitten molemmat istutte pöydän eri puolilla, miettien, ehkäpä tylsistyneinä, mitä olette nähneetkään tuossa nyt niin tyhjänpäiväisessä ihmisessä.

Kun rakkaudelle annetaan mahdollisuus elää parisuhteessa ilman vaatimuksia, tai velvollisuuksia sen palkitsemisesta, voimme jatkaa sitä onnellista ilon tunnetta tuntien elämää kumppanimme rinnalla.
Itsehän me olemme valinneet sen toisen, jolle haluamme rakkautta lahjoittaa. Jos vastalahjaksi saamme erilaista rakkautta, kuin odotamme, se ei ole suinkaan antajan syy, vaan itse me teemme itsestämme narrin, kuvittelemalla jokaisen ihmisen rakkauden samankaltaiseksi omamme kanssa.

Nauti siitä rakkaudesta jonka toinen lahjoittaa, pyytämättä, sillä se on kestävää, ja todellista. Ei pakoitettua tunnetta, jonka saat vaatimalla toista rakastamaan sinua oman kuvittelemasi rakkaudentyylin mukaan...

--> Kun sanat loppuvat,

Parisuhteen kuluminen ja hoitamattomuusko on syynä siihen, että sanat kaikkoavat kahdenkesken?? Ei ole mitään, mistä puhuisi kumppanille, hiljaisuus laskeutuu välille, kuin pehmeä seinä. Katseetkaan eivät kerro enää mitään, ne ovat vain pelkkiä katseita. Entisen viestityksen sammuneitä lyhtyjä.
Kosketus tulee kuin vahingossa, lähes säikäyttäen, eikä siinä ole väreilyä jäljellä ensimmäisenkään iskun verran. Iltaisin kietudumme omiin peitteisiimme, kuin koteloihin, joihin ei mahtuisi edes helyyden ajatus. Vetovoima on muuttunut pakovoimaksi. Seksuaalisiis suorittamiseksi, ja hyvänyöntoivotus automaattiseksi tapahtumaksi.

Ystävyys on tullut sijaan, tai olisiko välinpitämättömyys? Kunpaakaan ei voi pitää toimivan suhteen päälimmäisenä tarkoituksena. Elämä pehmeässä mitättomyydessä tunteiden suhteen, ei ole elävää elämää.
Mihin perustuukaan toteamus siitä, että kaikki parisuhteet tulevat ennenpitkään ystävyys-suhteiksi?? Elämäksi sisar-velisuhteesa??? Ei kertakaikkiaan, se ei ole parisuhde, kyllä jokin pieni kipinä pitää olla olemassa. Ymmärrystä on vielä yhdynnänkin puuttumiselle, sairaudelle ei voi mitään, mutta sen elävän ilon ja yhteenkuulumisen puutteen voi kokea suurena katastrofina ihmisen elämässä.

Haaksirikkoinen, olisi oikea sana kuvaamaan tunnetta, joka on ajautunut mitättömyyteen. Erilaisten mielikuvien, loukkaantumisien, ja puhumattomuuden muurin taakse. Elämä on pelkistetty pintaan, eikä mitään halua ole jäänyt jäljelle sen etsimiseen, asioiden kohtaamiseen, tai kivunloiseen selvittämiseen.
Monien selvityskertojen mitäänsanomattomien tulosten vuoksi, edes ajatus turhanaikaisesta keskustelusta on kuin poispyyhitty mielestä. Miksi nähdä vaivaa turhan vuoksi, koska kaikki palaa takaisin hiljaisuuteen.

Ymmärrys ei ole poispyyhitty asia, vaikka vapaus mennä on astunut sen sijaan. Siis ymmärrämme, että toinen voi elää omaa elämäänsä??? Yhteisessä elämässä??
Kenen etu on kahden erillisen elämän eläminen parisuhteessa, miksi siis parisuhde ??

Oma elämä on jokaisen oikeus, mutta kahden täysin erilaisen elämän kohtaaminen aamuyön tunteina, samassa osoitteessa, ei liene sen tarkoitus. Piiloutuminen nettiin, ja sen maailmaan, on pakokeino, jonka jokainen lähes poikkeuksetta osaa. Se on myöskin hyväksytty, uuspakokeinona, joka antaa itselle virtuaalielämän käden ulottuville. Poissaolon arjen pakkotilanteesta ja puhumattomuudesta.
Muutama asia onnistumisesta linkissä: http://www.avioliitto.fi/lukunurkka/kestava_parisuhde/