**Omat runot** Laatikkorunot**

Omia runoja elämästä, ajatuksista, tunteista. Omia runoja taitaa olla monilla siellä laatikon pohjalla, siis laatikkorunoja. Joskus ihan ihmettelee mistä tunteesta jokin runo on syntynyt. Runoa lukiessa palaa tuo hetki mieleen, ja silloin voi myöskin ymmärtää, huomata, kuinka onkin saanut asian "hoidetuksi". Vaikka ei ehkä silloin niin ajatellutkaan tapahtuvan.
Myös monet hetket, jotka antoivat kauneutta silmien eteen, nekin ovat monilla siellä omien runojen mukana.
Tässä yksi runoistani, erään illan hetki, vuosia sitten....


PÄIVÄNKORENNOT.
Kautta rantojen, yli kaislojen,

Käy lentäen leikki korentojen.

Siipiin loistaviin, niin läpikuultaviin,

Taideteokset luoja loihti niin.



Kautta karien, lailla keijujen,

Leikki vielä käy, eikä iltaa näy,

Päivän retken teet, yllä kirkkaan veen,

Siivet hohtavat lailla autereen.



Kautta rantojen, sekaan kaislojen,

Lentää korennot siivet välkkyen,

Matka loppunut lie, oli kaunis tie,

Iltarusko ne unien maahan vie.

Enkelirunot

Enkelin siivet

Lapsi kadulta sisään juostessaan,
huusi "Äiti, tule katsomaan.
On selässä siivet enkelin,
niitä ikkunasta katselin"

Äiti lastaan selkään taputtaa,
"Ihan pienet alut on tosiaan"
Hän hymyää jutulle lapsosen,
"Jatka leikkiä vielä hetkinen"

Ulos rientää lapsi takaisin,
Kadun yli, luo ikkunan kiirehtii.
Jarrut kirskuu, hiljaisuus laskeutuu...
------
Pieni enkeli lentoonsa valmistuu.