## Kun aikaa on...#

Nyt kun on mennyt aikaa , ja löytyi taas tämä blogi....

Omenapuun varjossa.

 Kun aikaa on ja talvikin näyttää vähitellen kääntyvän kevääseen päin, voisi vaikka kertoilla kuulumisia.

DAALIAT

Daaliat alkavat kurkistella jo säilytyksessä purkeistaan, joissa ne ovat uinuneet peiteltynä turpeeseen. 

Hieman on aikaisessa kasvun alku, ja mietinkin, joko veisi nämä alut vielä viileämpään, nyt + 15 asteessa. Samoin ovat heränneet syyssyrikät, jotka kaivoin talvenviettoon muurauspaljuun. Ulkona talvehtiessa ne eivät jaksaneet kukkia kovinkaan hyvin, joten talvetus viileässä on vielä täällä 2 vyöhykkeelläkin näköjään parasta

                                                              SYRIKKÄ

Tämä syrikkä, jos mikä on loistava perhoskasvi, ja kukat ovat komean kokoisia. Mutta tällä leveysasteella näköjään vain talvisäilytyksen jälkeen on kukinta voimissaan. Nämä ovat jo vuosia vanhoja ja kokeilu talvenkestävyydestä oli 2 talven ajan. Kestivät ne, mutta eivät edes suojattuina jaksaneet kunnolla kesän aikana kasvaa.

                                                

                                                              KIELOT

 Kieloja tuli myöskin hankittua , mikä moka! Vaikka hankkimani olivat jalokieloja, niin niiden leviäminen on ollut lähes hallitsematonta. Ne tekevät mattomaisen kerroksen , noin 5cm paksuisen, ja tukahduttavat heikoimmat kasvit täysin. Olen kaivanut näitä kielonjuuri mattoja lähes vuosittain ylös maasta. Pienikin kappale juurta alkaa kasvaa. Jalokielo on suurempi ja tanakampi tuota luonnonsisartaan, ja jopa leviää tehokkaammin. 

Kun kevät taas tulee, niin metsäpuutarhan suunnittelun uudet tuulet tulevat kehiin. Kuunliljoja, hostia , on jo monia lajeja, ja nyt ne tulevat valtaamaan oman yhtenäisen alueensa, mustikkapensaiden lähistölä. Saa nähdä, miten onnistuu.

** Pakkasta, Pakkasta ja kärhöjen kukintaa**

Pakkasta on, ja julmetun kylmää. Olen ne viime vuonna Türista ostamani kärhöt peitellyt. Sanovat ensimmäisen talven olevan kärhöille sen vaikeimman, ja tällä pakkasella se sitä onkin. Lunta ei ole juuri kuin nimeksi.

Jo syksyllä keräsin kuivia lehtiä kasaan, ja niitä sitten levittelin myöhemmin, alkutalvesta, tyvelle. Kiedoin myös köynnösruusunkin havuihin ja pakkaspeitteeseen. Nyt odottelen miten ne selviytyvät ensimmäisestä talvestaan.

Eikös olekin aivan ihana, ja toivon mukaan hengissä. Muutama kärhöistä talvehtii ruukussa autotallissa, joten ne tulevat kukkimaan aikaisemmin, kuin maassa olevat.  Sen huomasin jo viime kesänä, ettei lannoitusta voi jättää lainkaan. Joko laimeaa joka kastelukerta, tai kerran viikossa sitten kunnon annos.  Kukinta kyllä loppu kuin kanan lento, ilman sitä.

Tässä on myös yksi Türin kaunottarista. Kuvia katsellessa jo tulee ihan keväinen mieli. Odotushan kestää enää muutaman kuukauden. Olen saanut läheiseltä tallilta hevosenlantaa, ja sitä levittelen mullan seassa näille lantaa kaipaaville kasveille sitten alkukeväästä. 

Huomasin valinneeni kaikki hieman kylmäsävyisinä. Mielestäni ne menevät yhteen väriensä puolesta, ja metsäinen puutarhani sopii näiden viileiden sävyjen kanssa yksiin. Kuitenkin aina on olemassa pienoinen pelko, kun noita kärhöjä napostelevia itikoitakin kuulemma, on , että ne eksyvät tännekin.  Vielä eivät ole huomanneet, ja liljakukotkin ovat pysyneet naapurissa, omani kun olen istuttanut muiden kasvien sekaan, niin ovat säilyneet huomiolta.

Kevään odotusta, ja talven kauneutta kaikille lukijoille .

Kärhöjä metsäpuutarhaan

Tarkoitus olisi laittaa muutamiin kohtiin mäntyjen rungoille kiipeämään VIINI- ja ALPPIKÄRHÖJÄ.

Valinta kohdistui niihin kestävyyden ja kohtuullisten kukkien ansiosta, sekä pitkän kukkimisen vuoksi. 

Metsäpuutarhassa isokukkaiset jalommat lajit olisvat mielestäni hieman liian silmiinpistäviä, näyttääkseen luonnonmukaisilta.

TUOKSUKÄRHÖ on myöskin suunnitelmissa, onhan mielekästä tuntea myös tuoksuja metsäisessä puutarhassa.  PIIPPUKÖYNNÖS on alkumetreillä, se juurtui yllätyksekseni omia aikojaan tontin sivulla. Poisleikattujen köynnösvarsien , kiepille laitettujen, päälle heitin karkeahkoa hiekkaa, osa jäi näkyviin.

Sinne se jäi omiin oloihinsa, sateeseen ja muutenkin sään armoille. 

Yllättäen siihen ilmaantui uutta kasvustoa, pieniä köynnösalkuja, sinne tänne kiepin alueelle.  Ensimmäinen vuosi oli sellaista kasvanko vai enkö kasva, tuntuista. Rauhassa olo sitten sai sen kasvamaan, ja nyt on sellainen metrin mittainen kasvusto nousemassa männyn rungolla.

ALPINA PLENA, tarha-alppikärhöstä koetan tavoittaa  Pink Flamingoa, joka on hyvin vaalean punerva, viileällä tavalla. 

Harvialan taimia, josta on kyseinen kuvakin.  Harvialalla tuntuu hinnastokin olevan paikallaan, kun olen niitä verrannut keskenään . 11.30€ - 15.00€ välille asettuvia olivat suurimmaksi osaksi taimistojen tarjonnat.  Harvialaan Voipi käydä katsastamassa kärhöjen komeutta edellisestä linkistä. Myös jälleenmyyntipaikat löytyvät sieltä.

Lisäksi näistä moni on saman vuoden versoilla kukkivia, joten ne voi hienosti leikata poikki joko syksyllä tai sitten keväällä. Niistä ei muodostu risukasan kaltaista oksarykelmää, kuten edellisen vuoden versoilla kukkivista.

Näistä löytyy myöskin lajeja joiden talvenkestävyys on hyvä jopa 5 vyöhykkeelle asti.  Omani on kakkos/kolmos vyöhykkeellä. Mutta esim.kultasade

 on viihtynyt loistavasti, ja kukkiin hienosti kalkkilisäyksen jälkeen.

(KALJUKULTASADE, Laburnum alpinum)

Kesken on vielä pulputteleva lähde metsäpuutarhaani, mutta sen jatkoa voi odotella vasta maan sulamisen jälkeen.