Pakkasta on, ja julmetun kylmää. Olen ne viime vuonna Türista ostamani kärhöt peitellyt. Sanovat ensimmäisen talven olevan kärhöille sen vaikeimman, ja tällä pakkasella se sitä onkin. Lunta ei ole juuri kuin nimeksi.
Jo syksyllä keräsin kuivia lehtiä kasaan, ja niitä sitten levittelin myöhemmin, alkutalvesta, tyvelle. Kiedoin myös köynnösruusunkin havuihin ja pakkaspeitteeseen. Nyt odottelen miten ne selviytyvät ensimmäisestä talvestaan.
Eikös olekin aivan ihana, ja toivon mukaan hengissä. Muutama kärhöistä talvehtii ruukussa autotallissa, joten ne tulevat kukkimaan aikaisemmin, kuin maassa olevat. Sen huomasin jo viime kesänä, ettei lannoitusta voi jättää lainkaan. Joko laimeaa joka kastelukerta, tai kerran viikossa sitten kunnon annos. Kukinta kyllä loppu kuin kanan lento, ilman sitä.
Tässä on myös yksi Türin kaunottarista. Kuvia katsellessa jo tulee ihan keväinen mieli. Odotushan kestää enää muutaman kuukauden. Olen saanut läheiseltä tallilta hevosenlantaa, ja sitä levittelen mullan seassa näille lantaa kaipaaville kasveille sitten alkukeväästä.
Huomasin valinneeni kaikki hieman kylmäsävyisinä. Mielestäni ne menevät yhteen väriensä puolesta, ja metsäinen puutarhani sopii näiden viileiden sävyjen kanssa yksiin. Kuitenkin aina on olemassa pienoinen pelko, kun noita kärhöjä napostelevia itikoitakin kuulemma, on , että ne eksyvät tännekin. Vielä eivät ole huomanneet, ja liljakukotkin ovat pysyneet naapurissa, omani kun olen istuttanut muiden kasvien sekaan, niin ovat säilyneet huomiolta.
Kevään odotusta, ja talven kauneutta kaikille lukijoille .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Poikkea jättämässä viestisi täällä!