Aidanteeksi hyötykasveja

Karviainen

Pihan koristepensaat voivat olla myöskin samalla hyötykasveja. 
Miksi istuttaa happomarjaa, kun lähes saman piikkisyyden saa karviaisellakin. Niiden marjat kuultavat kauniisti auringossa, ja maistuvat linnuille, siinä missä lapsillekin.

Myös syysväri on komea. Leikkaustarvekin lähes mitätön. Marjoja on punaisesta vihreään, ja melkein keltaiseen. Ikivanha karviainen on myöskin hauskan näköinen aivan oikeasti karvaisine marjoineen. Löytyy yleensä vanhoista pihoista, maatalojen puutarhoista, ja tietenkin nettipalstoilta, taimivaihdosta, jos hyvä tuuri käy.

Toinen ihastuttava ja koristeellinen pensas on punainen viinimarja. Myöskin hyvin vaatimaton paikan suhteen, ja punaisten marjojen koristeellisuus on näyttävä.

Mustaviinimarjalla on hieman vaatimuksia maankin suhteen, ja se lamoaa monesti helpolla. Nykyään on pystykasvuisia lajeja. Liika lannoitus tiettävästi aiheuttaa niillekin taipuisuutta oksiin. Mustat marjat eivät ole niin silmiinpistäviä, mikäli kaipailee rauhoittavaa tunnelmaa. 

Tyrni vaatii valoa, joten varjopaikka ei tuo esille sen upeutta, mutta valossa siitäkin saa juhlavan ilmestyksen rajalle. 

Itse olen laittanut noin 10 metrin matkalle vadelmia. Kauniisti kaartuvien oksien piikkisyys ei häiritse tontin reunalla lainkaan, ja satoakin tulee mukavasti. Ne myöskin pysyvät vihreinä pitkälle syksyyn, näkösuojaa antaen.

Kun vielä laittaa mukaan muutaman kukkivan pihlajan, tai jonkin matalana pysyvän kirsikka-, tai kriikunapuun, on kerroksellinen aidanne kaunis ja samalla hyödyllinenkin katseenvangitsija. Keväästä syksyyn.

Mikäli kukkamerta kaipailee aidanteen sekaan, niin korkeita kesäkukkia on hyvä kylvää puskien juurelle, ne pysyvät tukematta pystyssä oksistoon nojeten. Kukkien huojuessa metrin- puolentoista korkeudella. Korkeat unikot esim. ovat perennoista sellaisia, etteivät ne ole mikään kaunistus kukkimisen jälkeen, niiden kuolevat varsistot jäävät mukavasti tuuheiden puskien peittoon. Lisäksi ne pysyvät sateellakin kauniisti pystyssä.

Kevätmielellä, lumien sulamista odotelle....

Puutarhan aidanteet ja koristeet, pajutilalta

Kaikenlaiset luonnosta peräisin olevat materiaalit antavat puutarhaan ihastuttavan pehmeän tunnelman. Paju on yksi kestävimmistä ja monimuotoisimmista koristeiden ja kaarien tekemiseen käytetyistä materiaaleista.

Väriäkin löytyy melkein joka lähtöön. Kunnoliset ja kestävät aidanteet ( ja niihin teko-ohjeet tulevat tietenkin pajujen mukana)olen ainakin itse saanut pajuista aikaan. Ihme kyllä, paju ei tunnu mätänevän maahan upotettunakaan. Omat "pajutolppani" ovat olleet maassa nyt jo viitisen vuotta. Ensin alkuun ne pyrkivät kasvamaankin. Poistin tietenkin kasvualut, ja sen jälkeen ne ovat olleet aivan kiltisti paikoillaan, ilman uusintakasvua.

Koripaju (Salix viminalis)Lyhyt ja pitkä punapaju (Salix purpurea)Korallisalava (Salix britzensis)Siperianpaju (Salix schwerinii)

Edellä on valikoima muutamista pajulaaduista, joita saa tietenkin ostaa tiloilta, kyseiset pajut ovat  Toivasen Pajutilan tuottelistalta. Tila sijaitsee Kristiinassa. http://www.pajutila.net/ .

Viereiset kuvat taas ovat Marjamäen pajutilan nettisivuilta.

http://www.marjamaenpajutila.fi Tila on Kangasalan kupeessa.

Kauneimpia ja koristeellisempia tapoja pajunkäyttöön voi itsekukin keksiä, sillä paju taipuu melkein mihin vain. 

Punontakursseja järjestetään esim. Koiramäen Pajutallilla, ja muillakin ovat erilaiset teemapäivät ja kurssit  ajankohtaisia. Etenkin kesäaikana niille voi mennä viettämään ns. erillaista toimintalomaa, ja saada samalla ideoita omaan ympäristöönsä. Asuitpa sitten maalla tai kaupungissa, on aina mukava katsella uusia tuulia, vaikkapa vaihteeksi pajunpunontakursseilla.

" Puutarhamme ovat valloittaneet pajuiset majat, aidat, kukkatelineet sekä lukuisat ihastuttavat eläinhahmot. Pullantuoksuinen puotimme tarjoaa rauhallisen kahvihetken vastapaistettujen lämpimäisten kera. Koiramäki sijaitsee Tuusulassa Vanhan Tuusulantien varrella maalaisidyllissä." Näin kertoo esite Koiramäen Pajutallista.

Kirjoja pajun punonnasta

Marianne Mortensen: Pajunpunonta
Alansa perusteokseksi tunnustettu Pajunpunonta esittelee johdonmukaisesti erilaiset punontatekniikat ja etenee monipuolisiin pajutöihin. Kirjan opastuksella voi punoa niin leipäkoreja ja parvekelaatikoita kuin kukkien tukikehikoita ja koriste-esineitä. Teoksessa on myös vaativampia töitä: aitoja, tuoleja ja pajutaidetta.

Minna Koskinen, Anelma Savolainen: Suomalainen pajutyökirja
Suomalaisessa pajutyökirjassa annetaan perustiedot luonnonvaraisen pajun keruusta, käsittelystä ja punonnasta sekä esitellään tarvittavat työvälineet. Havainnollisten valokuvien, vaiheittain etenevien piirrosten ja erilaisten punontatekniikoiden avulla opit valmistamaan pajuesineitä puutarhaan ja kodin sisustukseen. Kirja soveltuu sekä kurssikirjaksi että itseopiskeluun ja tarjoaa haasteita kokeneemmillekin taitajille!

Sari Saarikoski: Kaislakranssista heinähelmeen
Kaislakranssista heinähelmeen -kirja esittelee uusia ja ikivanhoja käsityömenetelmiä, joiden avulla voi valmistaa oivallisia käyttöesineitä ja upeita koriste-elementtejä. Materiaalina käytetään heinää, olkea, kaislaa, pajua, tuohta, juuria ja pärettä. Havainnollinen nelivärikuvitus sekä yksityiskohtaiset ohjeet opastavat lukijaa vaihe vaiheelta. Lisäksi jokaisesta materiaalista esitellään keruu- ja käsittelyohjeet.

Vibe Gro: Elävät pajutyöt
Elävät pajutyöt -teoksen avulla voi tehdä pihalleen pajuaidan, portin, huvimajan, elävän pajupallon tai vaikkapa labyrintin, joka kasvaa ja viheriöi. Yksityiskohtaisten ohjeiden ja innostavien kuvien avulla elävien pajurakenteiden tekeminen ja hoitaminen on helppoa ja hauska

Edelliset kirjaihanuudet olen kopioinut Marjamäen Pajutilan sivustosta.

Nyt sitten vaan pajutöiden pariin !!!!