Aidanteeksi hyötykasveja

Karviainen

Pihan koristepensaat voivat olla myöskin samalla hyötykasveja. 
Miksi istuttaa happomarjaa, kun lähes saman piikkisyyden saa karviaisellakin. Niiden marjat kuultavat kauniisti auringossa, ja maistuvat linnuille, siinä missä lapsillekin.

Myös syysväri on komea. Leikkaustarvekin lähes mitätön. Marjoja on punaisesta vihreään, ja melkein keltaiseen. Ikivanha karviainen on myöskin hauskan näköinen aivan oikeasti karvaisine marjoineen. Löytyy yleensä vanhoista pihoista, maatalojen puutarhoista, ja tietenkin nettipalstoilta, taimivaihdosta, jos hyvä tuuri käy.

Toinen ihastuttava ja koristeellinen pensas on punainen viinimarja. Myöskin hyvin vaatimaton paikan suhteen, ja punaisten marjojen koristeellisuus on näyttävä.

Mustaviinimarjalla on hieman vaatimuksia maankin suhteen, ja se lamoaa monesti helpolla. Nykyään on pystykasvuisia lajeja. Liika lannoitus tiettävästi aiheuttaa niillekin taipuisuutta oksiin. Mustat marjat eivät ole niin silmiinpistäviä, mikäli kaipailee rauhoittavaa tunnelmaa. 

Tyrni vaatii valoa, joten varjopaikka ei tuo esille sen upeutta, mutta valossa siitäkin saa juhlavan ilmestyksen rajalle. 

Itse olen laittanut noin 10 metrin matkalle vadelmia. Kauniisti kaartuvien oksien piikkisyys ei häiritse tontin reunalla lainkaan, ja satoakin tulee mukavasti. Ne myöskin pysyvät vihreinä pitkälle syksyyn, näkösuojaa antaen.

Kun vielä laittaa mukaan muutaman kukkivan pihlajan, tai jonkin matalana pysyvän kirsikka-, tai kriikunapuun, on kerroksellinen aidanne kaunis ja samalla hyödyllinenkin katseenvangitsija. Keväästä syksyyn.

Mikäli kukkamerta kaipailee aidanteen sekaan, niin korkeita kesäkukkia on hyvä kylvää puskien juurelle, ne pysyvät tukematta pystyssä oksistoon nojeten. Kukkien huojuessa metrin- puolentoista korkeudella. Korkeat unikot esim. ovat perennoista sellaisia, etteivät ne ole mikään kaunistus kukkimisen jälkeen, niiden kuolevat varsistot jäävät mukavasti tuuheiden puskien peittoon. Lisäksi ne pysyvät sateellakin kauniisti pystyssä.

Kevätmielellä, lumien sulamista odotelle....

Kylvä Unikkoja pihalle, tai parvekkeelle

UNIKKOJA SIEMENISTÄ

Näitä suuria "mummonunikkoja" voi aivan mainiosti lisätä siemenistä. Kokeilin kylvää osan keväällä, ja osan olin kylvänyt jo loppukesästä.  Yllättäen loppukesän kylvö aloitti kasvunsa pitkän syksyn vuoksi jo syksyllä.
Pelkäsin tietenkin taimien kuolevan, ja jätin osan keräämistäni siemenistä kevääksi. Mitä vielä. sieltä ne keväällä nousivat uudelleen kasvuun. Keväällä kylvetytkin itivät, joten en tiedä kumpi on sitten parempi.  Vie kuitenkin muutaman vuoden ennekuin kukkimista voi odottaa.

Samoin kuin suurten unikkojen kanssa, voin sanoa, KALKKIA; JA TAAS KALKKIA: Meillä maa on aika happaman laatuista Suomessa, joten kalkitkaa hyvät puutarhaimmeiset sitä unikkomaata oikein runsaalla kädellä. Vaikkapa pari kertaa kasvunkin aikana. JA ERITYISESTI  ennen kylvöä!!

Pikku-unikot eivät nimittäin nousseet hoidosta huolimatta. Siinä kastelin. katselin ja ihmettelin. Olin lannoittanutkin ohjeen mukaan. Muutama surkea vaivainen itu.
Sitten ajattelin kokeilla sitä kunnollista ja maan valkeaksi tekevää kalkkimäärää. Tapahtui lähes ihme!!
Unikot aloittivat kiihkeän kasvun, melkein näki niiden kasvavan. Ensimmäiset kukat aukenivat todellakin loppukesästä, alun kasvun viivästyttyä.
Kylmääkin tuli viime syksynä, mutta ei pakkasia, unikot vaan kukkivat, ja kukkivat......
Viimein marraskuun alussa ne sitten jäätyivät eräänä yönä. Kaikkien ihmeenä olleet kirjavat ja runsaat unikkotuppaat uupuivat siis vasta todellakin myöhään.
Nyt sitten toivon siellä maassa olevien siemenien itävän keväällä. Aion lisätä kalkkia jälleen kunnolla, viisastuneena niiden kiihkeastä kasvusta lisäyksen jälkeen. NE OVAT TODELLAKIN KALKINSUOSIJOITA !
Kirjavat unikot ovat aivan kuin perhoset aurinkoisella paikallaan. Varjossa ne eivät menesty hyvin, vaan kaatuilevat sinne tänne.