SYKSYN TULLEN

Sammakkojen aikaa alkaa olla ohitse ja liikkuvatki aika rauhaisaan tahtiin. Suolla loikki tämäkin kappale ihan hissukseen, joten kuvaamiseen ei tarvinnut erikoista nopeutta.

Syys on loistavaa ja kimmeltävää aikaa. Värit toistuvat yöllisistä pisaroista uskomattoman kauniisti. Värikkäät lehdet luovat satumaisen tunnelman arjen keskelle, ja antavat lisävaloa muuten hämärtyvään syysaikaan.

Syystyöt puutarhassakin alkavat olla lopuillaan, ja se asettuu talviteloilleen. Sipulikukat odottelevat istuterttuina kevättä, toivoen, etteivät myyrät iske. Kasvilavakin on asetettu uuteen kuntoon mullan puolesta, ihan puuterhakirjan ohjeiden mukaan, jopa.

Osa monivuotisista siemenistä, siis ne jotka tarvitsevat sen kylmäkäsittelyn, on laitettu lavaan kevättä odottelemaan. Saahan nähdä mitä sieltä sitten nousee, aikanaan.
2 vuotta sitten maahan heitellyt villikukkien siemenet olivat nyt ensimmäistä kertaa kukkivia, ja lisää odottelen ensi kesäksi. Hidasta on tuon kedon kasvu, pitäisi siis niitä ketokukkien paikkoja suojella, jos sattuu omistamaan kedon jo luonnostaan.  Toisaalta on odottavan aika pitkä, sehän on todettu aina.

Vesiaihe on sekin puolivalmis, ja jatkoa tulee ensi vuonna. Kiviseen maahan sen kaivaminen käsin on ollut hyvö kunnonkohennuslähde.  Suosittelen lämpimästi kaikille kivirinteiden omistajille. Salia ei siis tarvita tämä'n lisäksi, säästyvät rahat niihin kasveihin kesän aikana siinä sivussa. :D

Kylvä Unikkoja pihalle, tai parvekkeelle

UNIKKOJA SIEMENISTÄ

Näitä suuria "mummonunikkoja" voi aivan mainiosti lisätä siemenistä. Kokeilin kylvää osan keväällä, ja osan olin kylvänyt jo loppukesästä.  Yllättäen loppukesän kylvö aloitti kasvunsa pitkän syksyn vuoksi jo syksyllä.
Pelkäsin tietenkin taimien kuolevan, ja jätin osan keräämistäni siemenistä kevääksi. Mitä vielä. sieltä ne keväällä nousivat uudelleen kasvuun. Keväällä kylvetytkin itivät, joten en tiedä kumpi on sitten parempi.  Vie kuitenkin muutaman vuoden ennekuin kukkimista voi odottaa.

Samoin kuin suurten unikkojen kanssa, voin sanoa, KALKKIA; JA TAAS KALKKIA: Meillä maa on aika happaman laatuista Suomessa, joten kalkitkaa hyvät puutarhaimmeiset sitä unikkomaata oikein runsaalla kädellä. Vaikkapa pari kertaa kasvunkin aikana. JA ERITYISESTI  ennen kylvöä!!

Pikku-unikot eivät nimittäin nousseet hoidosta huolimatta. Siinä kastelin. katselin ja ihmettelin. Olin lannoittanutkin ohjeen mukaan. Muutama surkea vaivainen itu.
Sitten ajattelin kokeilla sitä kunnollista ja maan valkeaksi tekevää kalkkimäärää. Tapahtui lähes ihme!!
Unikot aloittivat kiihkeän kasvun, melkein näki niiden kasvavan. Ensimmäiset kukat aukenivat todellakin loppukesästä, alun kasvun viivästyttyä.
Kylmääkin tuli viime syksynä, mutta ei pakkasia, unikot vaan kukkivat, ja kukkivat......
Viimein marraskuun alussa ne sitten jäätyivät eräänä yönä. Kaikkien ihmeenä olleet kirjavat ja runsaat unikkotuppaat uupuivat siis vasta todellakin myöhään.
Nyt sitten toivon siellä maassa olevien siemenien itävän keväällä. Aion lisätä kalkkia jälleen kunnolla, viisastuneena niiden kiihkeastä kasvusta lisäyksen jälkeen. NE OVAT TODELLAKIN KALKINSUOSIJOITA !
Kirjavat unikot ovat aivan kuin perhoset aurinkoisella paikallaan. Varjossa ne eivät menesty hyvin, vaan kaatuilevat sinne tänne.

* Ruusun nimi** Puutarhassani kasvaa...**

Minun puutarhani komistus, siis ainoa hienosti kasvava ruusu.

Lahjaksi tullut, ja kaiken lisäksi kestävälajinen selviytyjä.

Ruusu on hienosti tuoksuva, sen kerrotut kukat tulevat aika vaaleiksi vanhetessa, ja nuppuvaiheessa se ei juurikaan  siedä sadetta, tai suihkutuskastelua.
Sen nuput mätänevät aukeamatta, jos kukinta-aikaan sattuu sadesää.

Olisi mukava tietää ruusun nimi, sillä antajakaan ei sitä tiennyt.
Kaikki ruusuihmiset, tunnistaako kukaan???

* Luonnonkukkapäivä** Lähiniityllä**

Luonnokukkien päivänä Keräsin kuvina muutaman kauniin kasvin tänne Blogiin.
Metsäkurjenpölvi oli niitä lapsuusajan kukkia, joita kannoimme Äidille, terälehtien karistessa pilvenä ympäriinsä.
Ei siis mikään maljakkokukka, mutta kaunis luonnossa olessaan.

Vanamojen kukissa asustivat lapsuusaikana Vanamokeijut. Niistä oli satukirjassa ihana kuva, ja siinä ne keinuivat kellokukan sisäpuolella kirkkain pikkusiivin.

Vanamot olivat tänä vuonna aika pieniä, johtuen kuivasta kaudesta. Kauniita, herkkiä, ja hennonvärisiä vanamoja kasvaa kunnollisena sadevuotena mättäillä oikeana pilvenä.

Voikukka, se koko maan kultainen pallero, ei tosin enää kukkana, vaan höytypallona.
Kukista tehtiin seppeleitä, ja sotkettiin vaatteet pysyvästi "kukkamaidolla" jota sitten ei edes pesu vienyt pois.
Siemenhöytyjä puhalleltiin iloisesti yli pihamaan, eikä mieleenkään tullut, ettei se ihan kasvimaahan kuulu.
Hyvää salaatinainesta, ja kukista olen kuullut tehdyn viiniä. Sanotaan sen olevan aivan upean makuista, mutta en ole koskaan maistanut, joten jää kuulopuheeksi.


Hyvää Metsäkukkien päivää jokaiselle.

Niittykukkien siemeniä!!!

Nyt on sitten tilattu ja kylvetty niittykukkien siemenet. Paikka on mitä kuivin, etelään antava männikkömäen rinne. Siinä ei kasva siis kesäisin mitään.
Nyt löytyi sitten sopiva sekoitus ( siis näin ajattelin) tosikuvalle rinteelleni. Poikkesin aivan sattumalta http://www.suomenniittysiemen.fi/ ,sivustoille. Ja mitä siellä huomasinkaan !!!!
Valmiita paketteja erilaisille villikukkapaikoille. Aivan hienot neuvot niittyjen perustamisesta ja hoitamisesta. Kaiken lisäksi kysymyksiin vastattiin sähköpostilla todella nopeasti.
SIIS : SUOSITTELEN !!!

Nyt vain odottellaan mitä aika tuo, sillä siemenet on kylvetty kaksinkertaisella annoksella, koskapa paikka on todella hankalasti maisemoitava. Yritystä on ollut useita vuosia, vaan ei ole onnistunut rinteen yläosan kukkaketomaisuus. Ehkäpä nyt tärpää !