PERINNEPUUTARHA, pionit ja muuta...

Pionien Koti on paikka, (  www.pionienkoti.fi/

johon kannattaa tutustua. Pionithan ovat kerrassaan loistavia kasveja huolettomaan perennatarhaan. Niitä ei sitten tarvitse siirrellä, tai oikeammin ei ole edes hyväksi siirtää. Kannattaa siis valita tarkkaan se oikea paikka, ennenkuin aloittaa pionien hankinnan.

)

Olen itse tilannut joitakin lajeja seuraavasta taimistosta,  www.sarkanperennataimisto.fi/ 
Helmipihlaja sopii loistavasti matalaan perennaalueeseen luomaan tasapainoista vaikutelmaa. Sen helmenvalkeat marjat loistavat upeasti punertavien syksyisten perennanlehtien yllä. Perennat tuntuvat sopivan myöskin metsäpuutarhaan oivallisesti, luomaan pikku yllätyksiä. Ne nimittäin menestyvät siellä yllättävän hyvin, eivät kuitenkaan koivujen alla, todettu on.


Alapuolella olevan kuvan keltaiset nauhukset kasvavat n. puolitoistametrisiksi, vaikka paikka ei ihan paras olisikaan. 



Uskomaton on värien kirjo ja lajitelma , kuva Särkän Taimiston perennaosuudesta.

Kuunliljojen värivalikoima ja niiden kyky selvitä varjoisillakin paikoilla saa ne suosikkikasvieni joukkoon. Kukkavanat eivät oikeastaan ole ihmeelliset, mutta kauniit siroudessaan.

Päivänliljaani on alkanut muutama vuosi sitten ilmaantua tuholaisia, jotka mutustelevat nuput kuoliaaksi. Vasta viime vuonna ystäväni antoi sitten sellaisen vinkin, jolla ne sai torjuttua. SOKERIVESI !!!!
Suihkuttelu aina sateen jälkeen, ja tietenkin heti nuppujen ilmaannuttua. Sokerivesi jostakin syystä pitää kyseisen ötökän loitolla.
Mikäli ensi kesänä saan toivomani luonnonkukkapeltoon edes joitakin kukkia, olen onnellinen. Siemeniä olen nyt kylvänyt kahtena vuotena peräkkäin. Kunnollisen määrän, ja neuvojen mukaan. Seoksella, joka on tarkoitettu kuiville kasvupaikoille.
Kuvia tulee, jos kukkia näkyy, tänne sivustollenikin. Elän onnellisessa odotuksessa asian suhteen.

Helmipihlaja

* Luonnonkukkapäivä** Lähiniityllä**

Luonnokukkien päivänä Keräsin kuvina muutaman kauniin kasvin tänne Blogiin.
Metsäkurjenpölvi oli niitä lapsuusajan kukkia, joita kannoimme Äidille, terälehtien karistessa pilvenä ympäriinsä.
Ei siis mikään maljakkokukka, mutta kaunis luonnossa olessaan.

Vanamojen kukissa asustivat lapsuusaikana Vanamokeijut. Niistä oli satukirjassa ihana kuva, ja siinä ne keinuivat kellokukan sisäpuolella kirkkain pikkusiivin.

Vanamot olivat tänä vuonna aika pieniä, johtuen kuivasta kaudesta. Kauniita, herkkiä, ja hennonvärisiä vanamoja kasvaa kunnollisena sadevuotena mättäillä oikeana pilvenä.

Voikukka, se koko maan kultainen pallero, ei tosin enää kukkana, vaan höytypallona.
Kukista tehtiin seppeleitä, ja sotkettiin vaatteet pysyvästi "kukkamaidolla" jota sitten ei edes pesu vienyt pois.
Siemenhöytyjä puhalleltiin iloisesti yli pihamaan, eikä mieleenkään tullut, ettei se ihan kasvimaahan kuulu.
Hyvää salaatinainesta, ja kukista olen kuullut tehdyn viiniä. Sanotaan sen olevan aivan upean makuista, mutta en ole koskaan maistanut, joten jää kuulopuheeksi.


Hyvää Metsäkukkien päivää jokaiselle.