Luonnokukkien päivänä Keräsin kuvina muutaman kauniin kasvin tänne Blogiin.
Metsäkurjenpölvi oli niitä lapsuusajan kukkia, joita kannoimme Äidille, terälehtien karistessa pilvenä ympäriinsä.
Ei siis mikään maljakkokukka, mutta kaunis luonnossa olessaan.
Vanamojen kukissa asustivat lapsuusaikana Vanamokeijut. Niistä oli satukirjassa ihana kuva, ja siinä ne keinuivat kellokukan sisäpuolella kirkkain pikkusiivin.
Vanamot olivat tänä vuonna aika pieniä, johtuen kuivasta kaudesta. Kauniita, herkkiä, ja hennonvärisiä vanamoja kasvaa kunnollisena sadevuotena mättäillä oikeana pilvenä.
Voikukka, se koko maan kultainen pallero, ei tosin enää kukkana, vaan höytypallona.
Kukista tehtiin seppeleitä, ja sotkettiin vaatteet pysyvästi "kukkamaidolla" jota sitten ei edes pesu vienyt pois.
Siemenhöytyjä puhalleltiin iloisesti yli pihamaan, eikä mieleenkään tullut, ettei se ihan kasvimaahan kuulu.
Hyvää salaatinainesta, ja kukista olen kuullut tehdyn viiniä. Sanotaan sen olevan aivan upean makuista, mutta en ole koskaan maistanut, joten jää kuulopuheeksi.
Hyvää Metsäkukkien päivää jokaiselle.
