PERINNEPUUTARHA, aikaiset kukkijat

Taivaan siniset

Koska perinnekasvien siirtoja ei tarvitse kovin usein tehdä sipulikukat soveltuvat niiden alle ja ympärille.

Monet vanhat perennat eivät ole aikaista kukintaa tekeviä, ja maakin on aika aution näköinen keväällä ja alkukesästä. Olen ratkaissut  omalla kohdallani asian laittamalla valtavasti  sipulikukkia niiden ympärille.  Narsisseja, tulppaaneja ym. ja ryhmitellyt ne "väriaalloiksi" Useita eri lajeja mutta samanlaista väriä yhteen. Näin kukinta kestää pitkään.

Alkuun laitoin vain yhtä lajia suuremman määrän, vaan kukinta oli joinakin lämpiminä keväinä kovin äkkinäistä ja sen jälkeen penkki oli vaisun näköinen. Nyt olen koettanut ujuttaa hieman eri aikaan kukkivia, vaan yhtenäisen värisiä sipulikukkia samalle alueelle. Myöskin esikot ovat olleet kiitollisa kevätkukkijoita.
Jalokielotkin leviävät komeasti JUHANNUSRUUSUN ympärillä.

Pidempi kukinta on ollut itselleni ainakin mieleinen. Eri sipulikukkalajit ovat  menestyneet hienosti perinneperennojen kanssa yhdessä, Skilla on levinnyt loistavaksi matoksi nauhusten elinpaikkaan, ja kaunistaa alueen jo varhain keväällä. Nauhukset eivät näytä mitenkään kärsivän tästä yhteiselosta.

Narsissit ja tasetit ovat syysleimujen kumppaneita, ja tulpaanit täyttävät niiden jälkeen  maan loistavilla kukillaan. Mukulaleinikin toin tietämättäni joskus vuosikausia sitten Ahvenanmaalta. Vasta nyt kuulin, ettei sitä sovi ottaa mukaan!!!!
Se on kuitenkin menestynyt niin hyvin, ettei yhtään häpeä alkuperäispaikan kasvuston runsaudelle. Naapurillekin on riittänyt niitä pikkuisia juurimukuloita. Leinikkini täyttää tiuhana mattona kaikki omanapuiden juurialueet. Se katoaa kukittuaan täysin, aivan kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan paikalla.

Kukkivaa kevättä , ja onnellisia hetkiä puutarhan parissa.

PERINNEPUUTARHA, pionit ja muuta...

Pionien Koti on paikka, (  www.pionienkoti.fi/

johon kannattaa tutustua. Pionithan ovat kerrassaan loistavia kasveja huolettomaan perennatarhaan. Niitä ei sitten tarvitse siirrellä, tai oikeammin ei ole edes hyväksi siirtää. Kannattaa siis valita tarkkaan se oikea paikka, ennenkuin aloittaa pionien hankinnan.

)

Olen itse tilannut joitakin lajeja seuraavasta taimistosta,  www.sarkanperennataimisto.fi/ 
Helmipihlaja sopii loistavasti matalaan perennaalueeseen luomaan tasapainoista vaikutelmaa. Sen helmenvalkeat marjat loistavat upeasti punertavien syksyisten perennanlehtien yllä. Perennat tuntuvat sopivan myöskin metsäpuutarhaan oivallisesti, luomaan pikku yllätyksiä. Ne nimittäin menestyvät siellä yllättävän hyvin, eivät kuitenkaan koivujen alla, todettu on.


Alapuolella olevan kuvan keltaiset nauhukset kasvavat n. puolitoistametrisiksi, vaikka paikka ei ihan paras olisikaan. 



Uskomaton on värien kirjo ja lajitelma , kuva Särkän Taimiston perennaosuudesta.

Kuunliljojen värivalikoima ja niiden kyky selvitä varjoisillakin paikoilla saa ne suosikkikasvieni joukkoon. Kukkavanat eivät oikeastaan ole ihmeelliset, mutta kauniit siroudessaan.

Päivänliljaani on alkanut muutama vuosi sitten ilmaantua tuholaisia, jotka mutustelevat nuput kuoliaaksi. Vasta viime vuonna ystäväni antoi sitten sellaisen vinkin, jolla ne sai torjuttua. SOKERIVESI !!!!
Suihkuttelu aina sateen jälkeen, ja tietenkin heti nuppujen ilmaannuttua. Sokerivesi jostakin syystä pitää kyseisen ötökän loitolla.
Mikäli ensi kesänä saan toivomani luonnonkukkapeltoon edes joitakin kukkia, olen onnellinen. Siemeniä olen nyt kylvänyt kahtena vuotena peräkkäin. Kunnollisen määrän, ja neuvojen mukaan. Seoksella, joka on tarkoitettu kuiville kasvupaikoille.
Kuvia tulee, jos kukkia näkyy, tänne sivustollenikin. Elän onnellisessa odotuksessa asian suhteen.

Helmipihlaja

PERINNEPERENNAT, kestokukat pihassa

ISTUTA KESTOKASVEJA !

Vanhojen pihojen perennat tarvitsevat jakamista aika ajoin. Samalla niitä sitten monet lahjoittavat tutuille ja miksei vieraillekin.
Netissä on puutrarhapalstoja joilla vaihdetaan ja lahjoitetaan erilaisia kasveja. Siemeniäkin.
Monet puutarhat ovat ottaneet myöskin myyntiin vanhat perennat. Niiden suosio on noussut valtavasti helppohoitoisuuden vuoksi.

Monet ovat niin kestäviä, ettei suuria hoitotoimia tarvita useimpiin vuosiin.

PIONIT eivät esimerkiksi pidä siirtämisestä lainkaan, Eivätkä UNIKOT liioin.
 AURINGONTÄHTI kasvaa kesässä niin komean kokoiseksi ettei lähitienoolle kannata kevään  alastomuudesta huolimatta istuttaa mitään. Ainoastaan sipulikasvit menestyvät kookkaaksi kasvavan perennan alla. Jonkunverran leviävää lajia, mutta ei mitenkään hankala siinä suhteessa.
JÄTTITATAR sen sijaa leviää vuosien mittaan hoitamattomanakin aika vauhdilla. Mihin se hoidettuna mahtaakaan pystyä. Tästä kasvista saa komean näkösuojan jo aikaisin kesällä. Juuriesteet kannattaa laittaa istutuksen yhteydessä, jos haluaa sen pysyvän esim, aitana. Talveksi sen sitten saa leikata ihan maan tasalle.
NAUHUKSET ovat isoina ryhminä kaikken näyttävimpiä. Ne myöskin leviävät ja kasvavat kaikkialle. Siemeniä siunaantuu paljon. Kukkavanat kannattaakin leikata ajoissa pois.  Perhoset ovat nauhusten lempivieraita.
Maankaatopaikolla kasvaa laaja valikoima ikivanhoja perennoja, alkaen kerrotusta JUHANNUSRUUSUSTA, (ei nyt ihan perenna, mutta "mummonkukka" kuitenkin.)
Kestoorvokkien taimet muuten löytyvät parhaiten juuri näistä paikoista. Niihin ei tunnu iskevän juurimato eikä mikään muukaan tauti. Ne nousevat joka vuosi ja kukkivat innokkaasti. Keskikokoisiahan ne ovat, mutta kauniinvärisinä  ja runsaskukkaisina iki-ihania.
Omasta mielestäni vanhanajan perennat ovat sitä helpointa kukkapaljoutta pihassa. Vähään tyytyväiset, niin kastelun kuin lannoituksenkin suhteen. Huoltovapaita lomailijan kannalta, ja monet tuoksuvat erittäin ihanasti.

PERINNEPERENNOISSA RIITTÄÄ VALINNANVARAA, LAJIEN KIRJO ON VALTAVA !

Kylvä Unikkoja pihalle, tai parvekkeelle

UNIKKOJA SIEMENISTÄ

Näitä suuria "mummonunikkoja" voi aivan mainiosti lisätä siemenistä. Kokeilin kylvää osan keväällä, ja osan olin kylvänyt jo loppukesästä.  Yllättäen loppukesän kylvö aloitti kasvunsa pitkän syksyn vuoksi jo syksyllä.
Pelkäsin tietenkin taimien kuolevan, ja jätin osan keräämistäni siemenistä kevääksi. Mitä vielä. sieltä ne keväällä nousivat uudelleen kasvuun. Keväällä kylvetytkin itivät, joten en tiedä kumpi on sitten parempi.  Vie kuitenkin muutaman vuoden ennekuin kukkimista voi odottaa.

Samoin kuin suurten unikkojen kanssa, voin sanoa, KALKKIA; JA TAAS KALKKIA: Meillä maa on aika happaman laatuista Suomessa, joten kalkitkaa hyvät puutarhaimmeiset sitä unikkomaata oikein runsaalla kädellä. Vaikkapa pari kertaa kasvunkin aikana. JA ERITYISESTI  ennen kylvöä!!

Pikku-unikot eivät nimittäin nousseet hoidosta huolimatta. Siinä kastelin. katselin ja ihmettelin. Olin lannoittanutkin ohjeen mukaan. Muutama surkea vaivainen itu.
Sitten ajattelin kokeilla sitä kunnollista ja maan valkeaksi tekevää kalkkimäärää. Tapahtui lähes ihme!!
Unikot aloittivat kiihkeän kasvun, melkein näki niiden kasvavan. Ensimmäiset kukat aukenivat todellakin loppukesästä, alun kasvun viivästyttyä.
Kylmääkin tuli viime syksynä, mutta ei pakkasia, unikot vaan kukkivat, ja kukkivat......
Viimein marraskuun alussa ne sitten jäätyivät eräänä yönä. Kaikkien ihmeenä olleet kirjavat ja runsaat unikkotuppaat uupuivat siis vasta todellakin myöhään.
Nyt sitten toivon siellä maassa olevien siemenien itävän keväällä. Aion lisätä kalkkia jälleen kunnolla, viisastuneena niiden kiihkeastä kasvusta lisäyksen jälkeen. NE OVAT TODELLAKIN KALKINSUOSIJOITA !
Kirjavat unikot ovat aivan kuin perhoset aurinkoisella paikallaan. Varjossa ne eivät menesty hyvin, vaan kaatuilevat sinne tänne.

* Maanparannusta** arvauksella !!!!

Kyllä maanparannukseen jotain muuta kikkaa täytyy olla. Pussitettua kananlantaa on kokeiltu maan kunnostukseen, vaan sitähän olisi ajettava litratolkulla, jotta jossain tuntuisi. Mistä sen edes tietää onko mukana muuta kuin karmea haju???   Ainakaan meillä ei kasvisto ole mitenkään riehaantunut kasvamaan.

Kaiken lisäksi hintakaan ei ihan mitätön ole. Maanparannuksen saloihin ei tunnu olevan kunnollisia ohjeita. Pikkuhiljaa olen kallistumassa niiden yleislannotteiden puoleen, sillä niistä oli sentään näkyvää hyötyäkin.

Kalkkia on lisätty ohjeiden mukaan, hakettakin, ja lehtikompostia, joten kyllä jotain pitäisi näkyä työn tuloksena. Onhan täällä tietenkin maa aika hapan, etenkin, kun tontilla kasvaa muutamia mäntyjä, jotka pudottelevat neulasiaan maahan. Luulisi kuitenkin kalkituksen sitä tasaavan.
Ennen kasvoivat kukat ja tillit loistavasti, vaan nyt???? Kaikki ovat jotenkin huonon kasvuinnon yhteisrintamassa. Tillikin kitkuttaa niin surkeana, ettei moista luulisi ollenkaan tillin sukuun kuuluvaksi.
Penkkiä on vaihdettu, on kylvetty aurinkoon, puolivarjoon, varjoon. Sama juttu, kasvaa kituen. Kuitenkin valmiina ostettujen tillipurkkien tillit voivat paremmin, kuin kylvetyt ?? Miten on selitettävissä niiden kasvu kasvimaalla??

Maa taitaa olla ikääntynyttä, mutta luulisi senkin alkavan uuden elämän, vaikka sitten keinolannoituksella, kun kerran "kanankakka" ei suurempia muutoksia tuonut tullessaan.