Puutarhan aidanteet ja koristeet, pajutilalta

Kaikenlaiset luonnosta peräisin olevat materiaalit antavat puutarhaan ihastuttavan pehmeän tunnelman. Paju on yksi kestävimmistä ja monimuotoisimmista koristeiden ja kaarien tekemiseen käytetyistä materiaaleista.

Väriäkin löytyy melkein joka lähtöön. Kunnoliset ja kestävät aidanteet ( ja niihin teko-ohjeet tulevat tietenkin pajujen mukana)olen ainakin itse saanut pajuista aikaan. Ihme kyllä, paju ei tunnu mätänevän maahan upotettunakaan. Omat "pajutolppani" ovat olleet maassa nyt jo viitisen vuotta. Ensin alkuun ne pyrkivät kasvamaankin. Poistin tietenkin kasvualut, ja sen jälkeen ne ovat olleet aivan kiltisti paikoillaan, ilman uusintakasvua.

Koripaju (Salix viminalis)Lyhyt ja pitkä punapaju (Salix purpurea)Korallisalava (Salix britzensis)Siperianpaju (Salix schwerinii)

Edellä on valikoima muutamista pajulaaduista, joita saa tietenkin ostaa tiloilta, kyseiset pajut ovat  Toivasen Pajutilan tuottelistalta. Tila sijaitsee Kristiinassa. http://www.pajutila.net/ .

Viereiset kuvat taas ovat Marjamäen pajutilan nettisivuilta.

http://www.marjamaenpajutila.fi Tila on Kangasalan kupeessa.

Kauneimpia ja koristeellisempia tapoja pajunkäyttöön voi itsekukin keksiä, sillä paju taipuu melkein mihin vain. 

Punontakursseja järjestetään esim. Koiramäen Pajutallilla, ja muillakin ovat erilaiset teemapäivät ja kurssit  ajankohtaisia. Etenkin kesäaikana niille voi mennä viettämään ns. erillaista toimintalomaa, ja saada samalla ideoita omaan ympäristöönsä. Asuitpa sitten maalla tai kaupungissa, on aina mukava katsella uusia tuulia, vaikkapa vaihteeksi pajunpunontakursseilla.

" Puutarhamme ovat valloittaneet pajuiset majat, aidat, kukkatelineet sekä lukuisat ihastuttavat eläinhahmot. Pullantuoksuinen puotimme tarjoaa rauhallisen kahvihetken vastapaistettujen lämpimäisten kera. Koiramäki sijaitsee Tuusulassa Vanhan Tuusulantien varrella maalaisidyllissä." Näin kertoo esite Koiramäen Pajutallista.

Kirjoja pajun punonnasta

Marianne Mortensen: Pajunpunonta
Alansa perusteokseksi tunnustettu Pajunpunonta esittelee johdonmukaisesti erilaiset punontatekniikat ja etenee monipuolisiin pajutöihin. Kirjan opastuksella voi punoa niin leipäkoreja ja parvekelaatikoita kuin kukkien tukikehikoita ja koriste-esineitä. Teoksessa on myös vaativampia töitä: aitoja, tuoleja ja pajutaidetta.

Minna Koskinen, Anelma Savolainen: Suomalainen pajutyökirja
Suomalaisessa pajutyökirjassa annetaan perustiedot luonnonvaraisen pajun keruusta, käsittelystä ja punonnasta sekä esitellään tarvittavat työvälineet. Havainnollisten valokuvien, vaiheittain etenevien piirrosten ja erilaisten punontatekniikoiden avulla opit valmistamaan pajuesineitä puutarhaan ja kodin sisustukseen. Kirja soveltuu sekä kurssikirjaksi että itseopiskeluun ja tarjoaa haasteita kokeneemmillekin taitajille!

Sari Saarikoski: Kaislakranssista heinähelmeen
Kaislakranssista heinähelmeen -kirja esittelee uusia ja ikivanhoja käsityömenetelmiä, joiden avulla voi valmistaa oivallisia käyttöesineitä ja upeita koriste-elementtejä. Materiaalina käytetään heinää, olkea, kaislaa, pajua, tuohta, juuria ja pärettä. Havainnollinen nelivärikuvitus sekä yksityiskohtaiset ohjeet opastavat lukijaa vaihe vaiheelta. Lisäksi jokaisesta materiaalista esitellään keruu- ja käsittelyohjeet.

Vibe Gro: Elävät pajutyöt
Elävät pajutyöt -teoksen avulla voi tehdä pihalleen pajuaidan, portin, huvimajan, elävän pajupallon tai vaikkapa labyrintin, joka kasvaa ja viheriöi. Yksityiskohtaisten ohjeiden ja innostavien kuvien avulla elävien pajurakenteiden tekeminen ja hoitaminen on helppoa ja hauska

Edelliset kirjaihanuudet olen kopioinut Marjamäen Pajutilan sivustosta.

Nyt sitten vaan pajutöiden pariin !!!!

-- Perhejouluja, vai ei.

Niin, perheetömien ja muuten vaan yksineläjien, aikuisperheiden, sekä ikäihmisten joulurauhaan on aina kuulunut lähimmäisten vierailu joulunaikaan. Jos ei taas lähimmäisiä ole, ei voi muuta kuin kertoilla, kuinka mielellään viettää jouluansa ihan yksin.

Muistellen niitä monia menneitä jouluja??? Siis onko asia tosiaan niin??
Pakkopullaahan ei joulunvietto yhdessä saa missään tapauksessa olla, kuitenkin suurin osa kaipaa edes jonkinlaista tunnelmaa, vaikka ei sitä hevin myönnäkkään.
Suomalaisten kasvaminen siihen "kyllä minä tulen yksinkin toimeen", menttaliteettiin, tuo tosiasiassa monia masentuneita ja yksinäisiä olentoja maahamme. Ei osata enää kertoa tunteista, pitämisestä, kaipauksesta, ystäväntarpeesta,ta yleensäkään omista tuntemuksista.

Olipa sitten alakuloa, tai työttömyyttä, perhevaikeuksia,tai pahoinpitelyä,iloa tai surua, suomalaisten suut ovat sinetöidyt. Tämän voin ihan omasta kokemuksestani todistaa.
Kun itse kerroin aikanaan avoimesti perheväkivallasta työssäni, olin järkyttyneen hämmästynyt, kuinka moni asiakkaani oli kotona saanut kokea väkivaltaa puolison tai lasten taholta.
Yksinäisyys kulminoituu sanattomuuteen, eristäytyneisyyteen, ja saa aikaiseksi outoja muotoja ilmetessään. Kuten kehumiset niistä onnellisista, yksin vietetyistä jouluista. Tai siitä, kuinka ystävät ovat rasittavia, joten en kaipaa heitä, asenteesta.

Minne on kadonnut meidän rakastava, onnellinen minämme? Kuka sen on kahlinnut kylmäkiskoisuuden alle. Suomalaisten KYLMÄKISKOISUUS on varmasti opittua, sillä lapset ovat luonnostaan elämään myönteisesti suhtautuvia, onnellisia eläjiä.

Voisimmeko tänä jouluna ajatella sillä lapsenmielellämme, tuoda iloa läheisellemme, yllättämällä hänet, vaikkapa koristellulla kuusenoksalla. Ei sen antamisen pidä olla pääasia, vaan sen tunteen, jonka voit lahjoittaa toiselle pienelläkin lahjalla.

Kuusenoksahan ei paljon maksa, tai käypä siihen tarkoitukseen risukin, muutama käpy rautalangalla kiinni, pari joulunpunaista rusettia. Sitten vaan ripustuslanka, ja esimerkiksi ovikoriste on valmis, tuomaan sitä joulun tunnelmaa mieliin, sekä talon oveenkin.