Joulun mausteita

Joulun mausteista ihanin on ilman muuta MAUSTENEILIKKA.Sen voimakas tuoksu leijailee lähes eksoottisena joulukodissa. Onhan sitä aikoja sitten käytetty pahan hajun poistoon, kuten KATAJAAKIN. Ennenvanhaan poltettiin katajan oksia rikkalapion päällä, ja saatiin kotiin raikas metsän tuoksu.

INKIVÄÄRI ja KANELI ovat samaten luomassa joulutunnelmaa. Glögin mausteet, totta, mutta inkiväärillä on myöskin parantavia vaikutuksia. Kotoisissa kaupoissamme on tuoretta inkivääriä, joka maistuu uskomattoman paljon paremmalle, kuin kuivattu "kanssasisarensa", suosittelen kokeilemaan.

Kaneli on ja pysyy kaiketikin koko kansan mausteena, niin kauan olemme jo sitä käyttäneet, mikäpä maukkaampaa, kuin kanelia joulupuuron päällä !!
Ceylonin kanelissa ei juurikaan ole kumariinia, mutta se on kalliimpaa, silti suosittelen sitä, mikäli Suomesta vain sattuu löytämään. Entisajan lääke on kanelikin.

Kyllä jouluaikainen tunnelma tulee myöskin tuoksuista, Ainakin minulle.

- Jo kuoro laulaa enkelten

Enkelien laulukuoro oli nimittäin se koulun paras muisto. Sinne sai pistää päälleen ihanat kimallusvaatteet, ja upeat siivetkin lisäksi.
Kotona taas Äitini joululauluparhaimistoon kuului vanha tuttu, "Enkeli taivaan lausui näin..", sitä sitten laulettiin Äidin viulun säestyksellä, nautinnollisesti ja yhteen ääneen.


Nykyäänkin sama laulu tekee pimeästä joulunalusesta kirkkaamman, niin ne muistot kultaavat kaamoksenkin. Kun nyt menen katsomaan lapsenlapseni enkeliesitystä, tulvivat mieleen ne monet kerrat omana kouluaikana. Juhlallinen tunne lavallolosta, kynttilät koulun joulukuusessa,jotka silloin olivat muuten ihan aidot, tuoksu, ja ne karkkipussit, jotka opettaja jakoi.
Kun kotiin lähdettiin, oli hieno näyttää siellä koristeellien paperipussi, jossa yleensä oli omena, pari joulukarkkia, ja lakritsipatukka sekä pipari. Ne olivat arvossaan silloin, lapsuudessani. Eipä olisi tullut mieleenkään heittää omenaa hangelle. Niin vain näkyy nykyään tapahtuvan, arvot ovat muuttuneet, ja kasvatusperiaatteet kokeneet mahalaskun.

Milläs sitä sitten kasvattaa, jos ei ole saanut itsekään kunnollista oppia??
Toivon mukaan uusi sukupolvi huomaa käytöstapojen tarpeellisuuden, EU:ssahan ei osata arvostaa "uuskäytöstä", vaan siellä maassa kuin maassa on perinteinen kunnollinen käytöstapakasvatus edelleen a ja o.

Niin sitä enkel-laulu voi viedä nuo ajatukset menneeseen, ja osaksi tuoda monia mietteitä nykyajastakin.
Hyvää Joulunalustaa kuitenkin kaikille.

-- Perhejouluja, vai ei.

Niin, perheetömien ja muuten vaan yksineläjien, aikuisperheiden, sekä ikäihmisten joulurauhaan on aina kuulunut lähimmäisten vierailu joulunaikaan. Jos ei taas lähimmäisiä ole, ei voi muuta kuin kertoilla, kuinka mielellään viettää jouluansa ihan yksin.

Muistellen niitä monia menneitä jouluja??? Siis onko asia tosiaan niin??
Pakkopullaahan ei joulunvietto yhdessä saa missään tapauksessa olla, kuitenkin suurin osa kaipaa edes jonkinlaista tunnelmaa, vaikka ei sitä hevin myönnäkkään.
Suomalaisten kasvaminen siihen "kyllä minä tulen yksinkin toimeen", menttaliteettiin, tuo tosiasiassa monia masentuneita ja yksinäisiä olentoja maahamme. Ei osata enää kertoa tunteista, pitämisestä, kaipauksesta, ystäväntarpeesta,ta yleensäkään omista tuntemuksista.

Olipa sitten alakuloa, tai työttömyyttä, perhevaikeuksia,tai pahoinpitelyä,iloa tai surua, suomalaisten suut ovat sinetöidyt. Tämän voin ihan omasta kokemuksestani todistaa.
Kun itse kerroin aikanaan avoimesti perheväkivallasta työssäni, olin järkyttyneen hämmästynyt, kuinka moni asiakkaani oli kotona saanut kokea väkivaltaa puolison tai lasten taholta.
Yksinäisyys kulminoituu sanattomuuteen, eristäytyneisyyteen, ja saa aikaiseksi outoja muotoja ilmetessään. Kuten kehumiset niistä onnellisista, yksin vietetyistä jouluista. Tai siitä, kuinka ystävät ovat rasittavia, joten en kaipaa heitä, asenteesta.

Minne on kadonnut meidän rakastava, onnellinen minämme? Kuka sen on kahlinnut kylmäkiskoisuuden alle. Suomalaisten KYLMÄKISKOISUUS on varmasti opittua, sillä lapset ovat luonnostaan elämään myönteisesti suhtautuvia, onnellisia eläjiä.

Voisimmeko tänä jouluna ajatella sillä lapsenmielellämme, tuoda iloa läheisellemme, yllättämällä hänet, vaikkapa koristellulla kuusenoksalla. Ei sen antamisen pidä olla pääasia, vaan sen tunteen, jonka voit lahjoittaa toiselle pienelläkin lahjalla.

Kuusenoksahan ei paljon maksa, tai käypä siihen tarkoitukseen risukin, muutama käpy rautalangalla kiinni, pari joulunpunaista rusettia. Sitten vaan ripustuslanka, ja esimerkiksi ovikoriste on valmis, tuomaan sitä joulun tunnelmaa mieliin, sekä talon oveenkin.