# Löytökoirat Esapnjasta#

Viereisessä kuvassa talvikostuumissa, ja menopäällä Dora, löytökoira, joka on ollut  elämässäni vasta muutaman vuoden.

Pieni tehopakkaus, jolla painoa vai 2 kg kieppeillä. Mutta suuren suuri ego, kuin olisi paraskin vahtikoira.

Rakkautta sillä riittää niin minulle, kuin muillekin yllin kyllin. Sisäsiitiksi oppi meni päähän kuukaudessa.

Alla Yoni, joka on ollut kodin prinssi jo 5 vuoden ajan. Joni pelastettiin ihanien ihmisten toimesta ns. tappotarhalta. Eli paikasta, jossa säilytetään hylättyjä koiria 2-4 viikkoa. Hyvin sairaana, ja viime hetkellä.
Yoni tuli minulle ihan yllätyksenä, kun adoptoija olikin perunut viime tingassa ottamisen.

Onneksi, sillä rakastavampaa olentoa on vaikeaa kuvitella. Tottelevaisuus on huippuluokkaa, eikä sopeutuminen tuota mitään vaikeuksia, olipa paikka mikä tahansa.

Niin kuin yleensä koirien sekä myös muiden lemmikkien kanssa, on  aina varauduttava lisämenoihin. Eli muistettava, että koiruudet tarvitsevat rokotukset, ruuat, ja hoidot eläinlääkärissä.  Kustannuksia kertyy aina lemmikkien ollessa kyseessä, eivätkä ne lääkärimaksut ole nykyään halpoja. Hyvällä onnella selviää pelkistä rokotuksista.  Meillä on onneksi vielä vuosia yhteistä aikaa, Yoni on 7 ja Dora tulee 4 vuotiaaksi.

Löytökoira Yorkkimix, Lost dogs in Spain

Kaikkea hylätään, kuten tämäkin 5-6kg pikkukoira. Espanjan kunnallisilla tarhoilla, ns. tappotarhoilla, on koiria jokaiseen makuun.
Chiuagua on kaiketi niitä pienimpiä hylättyjä kappaleita, ja kunnollinen mastiffi sieltä suurimmasta päästä.

Miia Marjamäki ystävineen koettaa löytää näille onnenhylkäämille rauhaisan, rakastava ja pysyvän kodin.
Myöskin täältä löytyy loistavia kavereita...http://espanjankoirat.com/baseinfo/uutiset.html
(All in english, also)

Joka kolmas minuutti pääsee koira kärsimyksien täyttämästä elämästään täällä Espanjassa. Koirataivaassahan ei enää ole mitään tuskaa jäljellä.

Tappotarha on tietenkin kova nimitys paikalle, mutta onhan selvää, etteivät tilat riitä sellaiselle määrälle koiria, kun täällä hylätään kaduille, ja mikä pahinta liekaan vuorille nääntymään kuoliaaksi.

Lentokummien puute estääkin monasti suloisten kotia kaipavien koirien pääsyn esim. Suomeen. Kunhan lomalaiset ymmärtäisivät ottaa yhteyttä Miiaan ennen lähtöään, tai jopa vielä täällä, niin monen haukun elämä olisi pelastettu. Jos lennoilla on tyhjiä paikkoja Miia järjestää kyllä kaiken muun. Ei ole pienintäkään vaivaa kummina olosta kenellekään.  Vastassa suuomen päässä on koiran uusi omistaja, ja tietenkin myös joku koirakummin järjestäneen Miian tuttava. Ainoa vaiva on koiran kuljetus hihnalta ovelle, kopissaan, Suomen päässä.

Myöskin ylläolevat Espanjanvesikoirat kaipaavat kiireistä kotia, tai edes adoptiota, täällä ne sitten saavat väliaikaisen kodin, kunnes uusi isäntä saapuu noutamaan, tai lentokummi löytyy.

 
+ 34 eteen, sillä puhelinnumero on Espanjaan.....