--> Kun sanat loppuvat,

Parisuhteen kuluminen ja hoitamattomuusko on syynä siihen, että sanat kaikkoavat kahdenkesken?? Ei ole mitään, mistä puhuisi kumppanille, hiljaisuus laskeutuu välille, kuin pehmeä seinä. Katseetkaan eivät kerro enää mitään, ne ovat vain pelkkiä katseita. Entisen viestityksen sammuneitä lyhtyjä.
Kosketus tulee kuin vahingossa, lähes säikäyttäen, eikä siinä ole väreilyä jäljellä ensimmäisenkään iskun verran. Iltaisin kietudumme omiin peitteisiimme, kuin koteloihin, joihin ei mahtuisi edes helyyden ajatus. Vetovoima on muuttunut pakovoimaksi. Seksuaalisiis suorittamiseksi, ja hyvänyöntoivotus automaattiseksi tapahtumaksi.

Ystävyys on tullut sijaan, tai olisiko välinpitämättömyys? Kunpaakaan ei voi pitää toimivan suhteen päälimmäisenä tarkoituksena. Elämä pehmeässä mitättomyydessä tunteiden suhteen, ei ole elävää elämää.
Mihin perustuukaan toteamus siitä, että kaikki parisuhteet tulevat ennenpitkään ystävyys-suhteiksi?? Elämäksi sisar-velisuhteesa??? Ei kertakaikkiaan, se ei ole parisuhde, kyllä jokin pieni kipinä pitää olla olemassa. Ymmärrystä on vielä yhdynnänkin puuttumiselle, sairaudelle ei voi mitään, mutta sen elävän ilon ja yhteenkuulumisen puutteen voi kokea suurena katastrofina ihmisen elämässä.

Haaksirikkoinen, olisi oikea sana kuvaamaan tunnetta, joka on ajautunut mitättömyyteen. Erilaisten mielikuvien, loukkaantumisien, ja puhumattomuuden muurin taakse. Elämä on pelkistetty pintaan, eikä mitään halua ole jäänyt jäljelle sen etsimiseen, asioiden kohtaamiseen, tai kivunloiseen selvittämiseen.
Monien selvityskertojen mitäänsanomattomien tulosten vuoksi, edes ajatus turhanaikaisesta keskustelusta on kuin poispyyhitty mielestä. Miksi nähdä vaivaa turhan vuoksi, koska kaikki palaa takaisin hiljaisuuteen.

Ymmärrys ei ole poispyyhitty asia, vaikka vapaus mennä on astunut sen sijaan. Siis ymmärrämme, että toinen voi elää omaa elämäänsä??? Yhteisessä elämässä??
Kenen etu on kahden erillisen elämän eläminen parisuhteessa, miksi siis parisuhde ??

Oma elämä on jokaisen oikeus, mutta kahden täysin erilaisen elämän kohtaaminen aamuyön tunteina, samassa osoitteessa, ei liene sen tarkoitus. Piiloutuminen nettiin, ja sen maailmaan, on pakokeino, jonka jokainen lähes poikkeuksetta osaa. Se on myöskin hyväksytty, uuspakokeinona, joka antaa itselle virtuaalielämän käden ulottuville. Poissaolon arjen pakkotilanteesta ja puhumattomuudesta.
Muutama asia onnistumisesta linkissä: http://www.avioliitto.fi/lukunurkka/kestava_parisuhde/

- Tähti-ihmiset/ Enkeli-ihmiset

Asger Lorentsen
Tähti-ihmiset ja enkeli-ihmiset
Kääntänyt Tiina Karjalainen

Yllättävää nähdä, että koko kirja on luettavissa netin kautta, ja ihan ilmaiseksi!!!!

Kirjan kertomaa on myöskin käsitelty James Redfieldin kirjassa: Kymmenes oivallus.
Kuitenkin näkökulma ja nimitykset "voimasta ja valosta" ovat erilaiset. Periaatteessa on samoja kiintopisteitä, maailman muuttuminen enemmän, ja enemmän henkiseksi. Ihmisten ymmärryksen lisääntyminen, sekä suhtautuminen itse maahan.

Onkin valaisevaa lukea molemmat, sillä yhtäläisyyksiä on paljon.

-- Perhejouluja, vai ei.

Niin, perheetömien ja muuten vaan yksineläjien, aikuisperheiden, sekä ikäihmisten joulurauhaan on aina kuulunut lähimmäisten vierailu joulunaikaan. Jos ei taas lähimmäisiä ole, ei voi muuta kuin kertoilla, kuinka mielellään viettää jouluansa ihan yksin.

Muistellen niitä monia menneitä jouluja??? Siis onko asia tosiaan niin??
Pakkopullaahan ei joulunvietto yhdessä saa missään tapauksessa olla, kuitenkin suurin osa kaipaa edes jonkinlaista tunnelmaa, vaikka ei sitä hevin myönnäkkään.
Suomalaisten kasvaminen siihen "kyllä minä tulen yksinkin toimeen", menttaliteettiin, tuo tosiasiassa monia masentuneita ja yksinäisiä olentoja maahamme. Ei osata enää kertoa tunteista, pitämisestä, kaipauksesta, ystäväntarpeesta,ta yleensäkään omista tuntemuksista.

Olipa sitten alakuloa, tai työttömyyttä, perhevaikeuksia,tai pahoinpitelyä,iloa tai surua, suomalaisten suut ovat sinetöidyt. Tämän voin ihan omasta kokemuksestani todistaa.
Kun itse kerroin aikanaan avoimesti perheväkivallasta työssäni, olin järkyttyneen hämmästynyt, kuinka moni asiakkaani oli kotona saanut kokea väkivaltaa puolison tai lasten taholta.
Yksinäisyys kulminoituu sanattomuuteen, eristäytyneisyyteen, ja saa aikaiseksi outoja muotoja ilmetessään. Kuten kehumiset niistä onnellisista, yksin vietetyistä jouluista. Tai siitä, kuinka ystävät ovat rasittavia, joten en kaipaa heitä, asenteesta.

Minne on kadonnut meidän rakastava, onnellinen minämme? Kuka sen on kahlinnut kylmäkiskoisuuden alle. Suomalaisten KYLMÄKISKOISUUS on varmasti opittua, sillä lapset ovat luonnostaan elämään myönteisesti suhtautuvia, onnellisia eläjiä.

Voisimmeko tänä jouluna ajatella sillä lapsenmielellämme, tuoda iloa läheisellemme, yllättämällä hänet, vaikkapa koristellulla kuusenoksalla. Ei sen antamisen pidä olla pääasia, vaan sen tunteen, jonka voit lahjoittaa toiselle pienelläkin lahjalla.

Kuusenoksahan ei paljon maksa, tai käypä siihen tarkoitukseen risukin, muutama käpy rautalangalla kiinni, pari joulunpunaista rusettia. Sitten vaan ripustuslanka, ja esimerkiksi ovikoriste on valmis, tuomaan sitä joulun tunnelmaa mieliin, sekä talon oveenkin.

Enkelirunot

Enkelin siivet

Lapsi kadulta sisään juostessaan,
huusi "Äiti, tule katsomaan.
On selässä siivet enkelin,
niitä ikkunasta katselin"

Äiti lastaan selkään taputtaa,
"Ihan pienet alut on tosiaan"
Hän hymyää jutulle lapsosen,
"Jatka leikkiä vielä hetkinen"

Ulos rientää lapsi takaisin,
Kadun yli, luo ikkunan kiirehtii.
Jarrut kirskuu, hiljaisuus laskeutuu...
------
Pieni enkeli lentoonsa valmistuu.

Kuin enkelin hipaisu

Joskus mieleen tulevat muistot ovat kuin enkelin hipaisu. Pehmeitä ja rakkaita, täynnä valoa ja iloa.
Mistä ne ilmestyvät? Tuoksu, ääni, tai uni tuovat joskus yllättäen mieleen niin elävän kuvat, ettei voi ymmärtää sitä kaukaa muistoista saapuneeksi.
Elät uudelleen hetken vuosien takaa. Näet ja koet sen silmänräpäyksen ajan elävästi. Koko entinen maailma, jopa sanat ja eleet ovat läsnä ohikiitävän hetken.

Käsittämättömiä muistoja on tallentuneena ihmismieleen, muistoja joista ei edes tiedä itse. Tuntee putoavansa maailmaan, joka on mennyt kauan sitten. Kuitenkin se on samalla kertaa läsnä niin konkreettisesti, ettei asiasta ole epäilystäkään.

Mieleen tulee silloin " Enkelit ovat ohikulkumatkalla", keitä he sitten ovatkaan.
Olkaamme onnellisia muistoistamme, niistä valoisista. Kauniita hetkiä, tai ihania muistoja elämässä ei koskaan ole liian paljon.

Aloita Eläkkeesi verosuunnittelu ajoissa !

Eläkkeen verosuunnitelu pitäisi aloittaa jo kolmekymppisenä! Ensiksi !
Mikäli hankit kiinteää omaisuutta, sen verotus pysyy Suomessa, asuit sitten vaikka Timpuktussa. Siis osta aina osakkeita, päästäksesi sitten joskus helpommalla, jos verosuunnittelua ajattelet. Olivat ne asunto- tai mitä muita osakkeita hyvänsä, verotus tulee olemaan asuinmaasi mukainen sitten tulevaisuudessa. Niiden myyntiäkin verotetaan tulevassa asuinmaassasi, joka kannattaa valita huolella!

Ota myöskin selvää, mihin kannattaa muuttaa! Suomella on nimittäin erilaisia verosopimuksia muiden maiden kanssa. Espanjassa esimerkiksi verot ovat tällä hetkellä huomattavasti alemmat kuin Suomessa. Etenkin pienellä eläkkeellä asia on mietittävä huolella. Espanjassa ovat sekä sairaanhoito, ynnä lääkkeet ilmaisia eläkeläisille, mikä nostaa käytettävissä olevaa rahasummaa hyvinkin paljon, riippuen lääkekuluista!

Marokon kanssa ei ole minkäänlaista verosopimusta, eli Marokko pitää eläkeläistä toistaiseksi kuin kultahanskassa. Maassa ei edes kysellä tulojasi. Ei edes asunnon omistuksen puitteissa. Minkäänlaisia tulotietoja Marokko ei kuulemma luovuta ulospäin, koskapa ei edes kerää niitä.

Näiden kahden vaihtoehdon välille sopii monta muutakin "ilmiötä". Kuitenkin on itsestä kiinni, viihtyykö maailmalla ensihuuman mentyä ohitse.
Ainahan voi palata kotimaahan, helposti. Siksi kannattaakin aluksi vuokrata asunto, ja katsella sekä kuunnella omia tunteitaan vieraassa maassa.

Kuitenkin verotuksen siirto tarvitsee ilomoituksen uudesta kotipaikasta, ja siinä on oltava dogumentti asuinpaikasta. Kyseinen paperi on helpointa teettää jollakin asianajajalla, mikäli kielitaito ei riitä. Takaisinmuutto Suomeen on samaten ilmoitus asuinpaikan vaihdoksesta, ja käy helposti, JOS katumus sitten iskee, ennemmin tai myöhemmin.

Valtion ja kuntien työntekijöillä ei esim, Espanjaan muutto tuo verotuksen muutosta, sillä verotus on ja pysyy Suomessa tällä hetkellä. Asiasta on tehty kysely EU:ssa, koskapa se asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan verottajan edessä. Päätöstä saa varmasti odotella muutamia vuosia, rattaat kun pyörivät hitaasti.

Harkitse myös asuinpaikkaa valitessasi kuinka riippuvainen olet muiden suomalaisten seurasta. Kaikkialla ei asu yhtä paljon oman maan kansalaisia. Kielitaidottoman on syytä valita asuinmaansa sen mukaan, että voi saada palvelut ja kaiken tarvitsemansa omalla kielellään. Nykyisin asia on jo aika helppo, sillä tietoa suomalaisten asuinpaikoista voi hankkia jo kotimaassa asuessaan. Siten päätöstä voi miettiä ja puntaroida enankkoon, ennen eläkeiän alkua. Poiketa katsomassa vaikkapa kesälomalla kiintoisissa paikoissa, ja valita sitten niiden tuntemusten perusteella tuleva "koti".

Monet meistä ovat mieluimmin kaupunkimaisessa, tai ainakin kylämäisessä ympäristössä kotonaan. Se helpottaa palvelujen saantia, sekä muutakin liikkumista. Myöskin toisissa maissa on perustettu yksityisiä senioreille tarkoitettuja "koteja", hieman palvelutaloja muistuttavaan tyyliin, joihin apua tarvitseva voi muuttaa turvallisesti asumaan.
Kyseisiä palveluja on myöskin suomalaisten omistuksessa, vaikkapa Helena-koti, Aurinkorannikolla. Voit asua omassa yksiössä, jossa sinua palvellaan hyvin. Tarpeen mukaan poiketaan kuulemma muutamia kertoja päivässä. Heillä on myöskin huoneita niille jotka haluavat asua kodinomaisesti, mutta eivät yksin. Sekä tietenkin täyden hoitopalvelun yksikkö.

Suunnittelu on osa onnistunutta muuttoa, ja tuttuun paikkaan on mielekkäämpi muuttaa. Käy siis jo ennakkoon lomillasi tulevassa
asuinpaikassasi, luo oma ilmapiirisi, niin viihtyminenkin on tulevaisuudessa helpompaa. Mikäli muutto tulee ajankohtaiseksi elämässäsi.

Anna unelmasi toteutua !

Miksi annamme unelmien valua hiekkaan??

Toiveemme toteutumiseen menee aikaa.
MIKSI ? ?
Meillä on tuhansia itserakennettuja syitä joilla estämme muutosta. Jokaisella omansa. Miksi juuri nyt ei sovi, lapset pieniä, työ estää, puolisolla on vastaansanomista, äiti on vanha, ja monia muita.
Näistä rakennamme toiveemme ympärille sen oman aitauksen, jolla pidämme muutoksen poissa.
Todellisuus tässä ja nyt on turvallinen, ja varma. Totta on, että menneestä on osittain luovuttava, jotakin annettava pois, saadakseen uutta elämää tilalle.

Miksi et hyppäisi uuteen ja erilaiseen elämään? Pelkäätkö? Tietenkin, sillä muutosvastaisuus on sisäänrakennettu turvatoiminta.
Koko maailmasi saa uuden suunnan omien päätöstesi mukaan, haluatko ottaa riskin,ja ottaa myöskin itse siitä koko vastuun?
Suurimmaksi osaksi väistämme täydellistä oman vastuun ottamista, pelosta, että joku meneekin pieleen. Silloin ei ole mahdollista syyttää ketään muuta, ja keventää näin omaa taakkaansa toisen harteille.

Kuitenkin unelmien täyttyminen on kokonaisvastuun ottamista, uuteen hyppäämistä, alusta aloittamista, kaiken epäonnistumisen uhallakin.
Perumiseen ei ole enää aikaa, eikä mahdollisuuksia, et voi loikkia edestakaisin, päättämättömänä!
Menetätä silloin sekä uuden, että vanhan maailmasi. Miksi et todellakin ottaisi asiaa lapsen luottavaisuudella, tekisi täysillä työtä sen uuden asian eteen? Mitään ei saa ilman tahdonvoimaa, ei edes unelmaa uudesta! Saati uutta elämää!

Aloita uusi elämäsi mahdollisimman pian, se kannattaa! Kokemuksesta voin sanoa ettei uuden ja täysin erilaisen elämän aloittaminen edes keski-ikäisenä tuota vaikeuksia!
Itse hyppäsin uuteen ja täysin erilaiseen ympäristöön pitkään unelmoituani, ja unelmoituani. Kuvittelin sen uuden tulevan vastaan ilman omia ponnisteluja, ja etsimisiä.
Todellista itsensä pettämistä. Kyllä siihen uuteen on vain lähdettävä, silmät auki, ilman paluumieltä, lujan selviytymismielen kanssa.
Vaikeaako? Kyllä, ja ei, ensiaskeleet vieraassa maassa ilman kieltä ovat samanlaiset kuin turistina olisi. Kova totuus tulee kyllä vastaan, kielen oppiminen edes auttavasti, kulttuurin hyväksyntä, tapojen ereilaisuus. Sekä monet muut asiat.
Siinä sitten on se työmaa, tahdonalainen "minä pärjään" ajatus.

Mikäli silloin alussa, uuden elämän kynnyksellä, antaa periksi, ei unelmilla ole mahdollisuuksia. Ne palavat poroksi, ja syyllinen olet vain sinä itse!
Jos jaksat ottaa vastuun, kantaa tekojesi tuoman tulevaisuuden, saat sellaisen elämän, kuin olet ansainnut!

KYLLÄ, ELÄMÄSSÄ UNELMAT KANTAVAT !

Elä unelmaasi, sinulla on siihen 100% mahdollisuus, miksi et alkaisi jo tänään!