Muistojen kanssa on vähän niin ja näin. Muistaa sen mikä on omalta kannalta ollut kokemuspohjaista, toisen muistaessa saman asian aivan eri tavalla.
Kinaa sitten siitä, kumpi on oikeassa muistojen suhteen.
Rakastuminenkin on eri puolilta katsoen erilainen. Molemmat ovat kuitenkin sitä samaa rakastumista, eri ihmisen näkökulmasta. Unohtaminen on inhimillistä, sanotaan, ja siksipä sen ensihuuman pyörteissä luvatut asiat katoavat kuin tuhka tuuleen, jos niitä ei pistä mustaa valkoisella periaatteella paperiin.
Raivostuttavien kinojen saapuessa, voisi sitten näyttää mitä kumpikin on toisilleen huumaantuneena "höpissyt".
Ainoa asia mikä ei koskaan unohtune, on lyönti, se ensimmäinen. Sen pitäisi olla myöskin viimeinen, mutta suurten lupausten ja alkavan rakkauden turvin kuvitellaan kaiken olevan kerrasta ohi. VAAN; eipä ole. Kun kerran on saanut korvilleen rakkaansa kämmenestä, sitä asiaa ei mikään muuta. Niitä huitaisuja tulee ihan varmasti lisää, myöhemmin. Siinä tilanteessa pitäisi laittaa kantapäät yhteen, ja poistua kiireesti takavasempaan.
Kun papin aamen on sanottu, ja arjen kylmyys hiipii pikkuhiljaa rakkauden huoneisiin, palaavat lyönnitkin.
Häpeä on tietenkin lyöjän, mutta moniko meistä tunnustaa tulleensa lyödyksi?? Jotenkin lyötynä olo tuo tunteen huonommuudesta, ja sitä vahvistaa vielä lyöjän antama palaute. Syyllisyyttään hän syyttää lyötyä osapuolta, muka yllytyksestä, eihän hän muuten olisi... ja niin edespäin. Kokemuksen syvällä ja kipeällä rintaäänellä voin sanoa, että älä jää, missään tapauksessa lyötäväksi. Ota itsestäsi irti koko tahtosi ja lähde. Vaikka uhkauksena olisi: Kyllä minä sinut löydän!
Pelko ajaa monet lyödyt kestämään paikallaan, ja kuitenkin lopulta pako on ainoa oikea keino. Poliisin pakeille, sossuun, kelaan, sairaalaan, kaikki mahdolliset kontaktit asian esiintuomiseksi pitää käyttää. Lyöjä ei yleensä missään nimessä halua tulla esiin omana itsenään, raakana kotityrannina, kiiltokuvan pinta on hänelle usein tärkeämpi kuin uskoisikaan.
Kuinka monet kertomuksen sainkaan itse kuulla, sen jälkeen, kun avoimesti kerroin asiasta. Onkin uskomatonta, miten paljon kätkeytyy väkivaltaa kodin seinien sisään, sinne, missä pitäisi olla turvallisinta. Lyönnit ovat arkipäivää monessa kodissa, riippumatta elintasosta. Ne myöskin koskevat aina yhtä kipeästi, jättäen suuren, rikotun jäljen sisällemme.
Sitä jälkeä ihminen muuten parantelee vuiosikymmenet.....
Kaikenlaista asiaa hiuksista puutarhaan, sekä muista mietteistä elämänmenon pyörityksessä.
1/25/2011
1/23/2011
Aamulla

Aamu aikaan mieli kulkee melkein mihin vain. Herätessä on mahdollista näköjään vaellella erilaisten asoiden parissa, puoliuneliaasti, ja nopeasti. Aivot toimivatkin ehkä jollakin alfatasolla toisin, kuin keskellä päivää.
Asiat tuntuvat kulkevan juoheasti, ilman erityistä järjestelyä. Niitä ei sekoita mikään ulkopuolinen, ja ne tulevat mieleen omalla vuorollaan. Eivät sekaisin, kuten keskellä päivää, kiireen aikana.
Pitäisi näköjään järjestellä päivän ajatukset aamulla, ennen ylösnousua. Illalla on aina muuta ajateltavaa, ja myöskin päivän väsymys haittaa keskittymistä. Kaiken lisäksi uni hyökkää kimppuun, juuri kun on asennoitunut miettimään kaikkea. Kesken tärkeimmän ajatuksen onkin sikiunessa. Seuraava muistikuva onkin sitten aamun valkeneminen.
Missään ei kylläkään sanota ajattelun olevan aamulla hedelmällistä. Pitäisi muka illalla ottaa asiat mieleen, niin sitten aivot käsittelisivät ne yön aikana!!!
Minun aivoni yksinkertaisesti kieltäytyvät noista iltamatineoista täysin. Niiden kapasiteetti on käytetty päivän aikana lähes loppuun mietinnän puolelta katsoen.
JA; miksikäs niitä sitten pitäisikään rasittaa, kun jo koko päivän ovat saaneet toimia täysillä??
Lepoa kaipaa ihminen, ja siinä samalla myöskin pääkoppa, siitä olen ihan varma.
1/20/2011
Kevättä rinnassa/ vaiko onnentunetta muuten vain

Auringon valon ilmestyminen antoi jotenkin tunteen kevään lähestymisestä. Vai olisiko jokin hormoonituotanto tehnyt tekoja, ja tuonut sen onnellisuuden vain esiin. Onhan se piileskellyt hieman taka-alalla jo muutaman viikon.
Kuitenkin aika pienet asiat saavat aikaan noita onnellisuuden ajatuksia. Minulla ainakin. Rauhallinen ja kirkas hetki luonnossa, onnistunut työ, mukavan ihmisen hymy kadulla, ja maailma alkaa olla paljon siedettävämpi paikka saman tien.
Myöskin monet ajatukset saavat aikaan erilaisia tunnetiloja. Neuvo karttaa synkeitä mietteitä onkin ihan kohdallaan. Olen kokeillut sitä käytännössä omassa elämässäni. Jos aamulla on ensimmäisenä ajatulsena "hiton huono päivä", niin kyllä sitä huonoutta sitten kestääkin koko ajan. Kaikki tuntuu menevän väärään suuntaan.
Miten voikaan ajatus kuljettaa, minua ainakin, joten koetankin varoa niitä väärällä jalalla nousuja. Päivä on mukavampi elää, jos edes mieli pysyy puolet ajasta hymyn puolella. Monesti se pelastaakin mielipahalta, kun vain muistaa asennoitua myönteisesti. Vaikka pakolla.
Vaikutta muuten myöskin niihin kanssaihmisiin. Kun itse on ottanut iloisen ilmeen, niin eivät ne muutkaan kehtaa olla ryppyisellä naamalla. Hymy riisuu aseista vähän kiukkuisemmankin ihmisen, kunhan hymy tulee ihan luonnolisesti ja ilon pohjalta.
Hoen itselleni,
OLEN ONNELLINEN, ja toistan sitä silloin tällöin päivän mittaan. Ja kas, mieleni muistaa olla paljon tyytyväisempi. Hassu juttu tuo edellinen. Olen sen lukenut jostakin, ja mieleeni jäi!
Kuitenkin vasta kokeiltuani huomasin, miten mieltä voi hieman ohjata ajatuksen voimalla. Jos ajattelee ikäviä asioita, ja muistaa pettymyksiään, ei ole mahdollista muuttaa mitään paremmaksi. Todellakin mielen tiet ovat oman itsen ilmaisemista myönteisessä mielessä. Ajatukset rakentavat mielentilan, mielentila näkyy kasvoista, ja ihmiset vastaavat näkemäänsä. Kukaan ei halua saada onnetonta kiukkunaamaa viereensä, työpaikalle,harrastuksiin, asuinkumppaniksi,jne...
Yritän siis saada elämääni onnellisia ja tyytyväisiä ihmisiä, olemalla itse onnellisen ja tyytyväisen oloinen. Toistaiseksi huomioin asian vain osan aikaa, mutta huomaan jo nyt löytäväni iloisempia tuttuja ympäriltäni. Johtuneeko siitä, etten enää valita kaikesta :D
12/23/2010
Joulun mausteita
Joulun mausteista ihanin on ilman muuta MAUSTENEILIKKA.Sen voimakas tuoksu leijailee lähes eksoottisena joulukodissa. Onhan sitä aikoja sitten käytetty pahan hajun poistoon, kuten KATAJAAKIN. Ennenvanhaan poltettiin katajan oksia rikkalapion päällä, ja saatiin kotiin raikas metsän tuoksu.
INKIVÄÄRI ja KANELI ovat samaten luomassa joulutunnelmaa. Glögin mausteet, totta, mutta inkiväärillä on myöskin parantavia vaikutuksia. Kotoisissa kaupoissamme on tuoretta inkivääriä, joka maistuu uskomattoman paljon paremmalle, kuin kuivattu "kanssasisarensa", suosittelen kokeilemaan.
Kaneli on ja pysyy kaiketikin koko kansan mausteena, niin kauan olemme jo sitä käyttäneet, mikäpä maukkaampaa, kuin kanelia joulupuuron päällä !!
Ceylonin kanelissa ei juurikaan ole kumariinia, mutta se on kalliimpaa, silti suosittelen sitä, mikäli Suomesta vain sattuu löytämään. Entisajan lääke on kanelikin.
Kyllä jouluaikainen tunnelma tulee myöskin tuoksuista, Ainakin minulle.
12/16/2010
Winter in finland
12/14/2010
12/08/2010
-Verotus-sopimukset verosuunnittelussa.

Verotus-sopimukset ovat suunnittelussa varteenotettava asia. Seuraavaksi tietenkin kyseisen maan toimeentulotaso.
Verotus-sopimus on samanlainen Espanjan, Portugalin, Ranskan ja Puolan kanssa. Näihin maihin siirtyvät vievät verotuksensakin mukanaan. Eli Suomi ei peri valtion- tai kunnallisveroa tuloista. Maiden kesken tehty verotus-sopimus antaa kyseisen etuuden.
Ranskan korkeat kulut tietenkin vievät etua hieman alaspäin, kun taas Espanjan kevyt verotus antaa rahaa "kotiinpäin". Maiden verotus-systeemiä ja kulutasoa kanattaa vertailla ennakkoon.
Oma viihtyisyys tietenkin on aina parasta asettaa etusijalle. Sehän on aina tärkeintä elämässä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
