12/08/2010

-Enkelin viesti, ajatuksia elämästä!


Allaoleva on lainattu ENKELIN VIESTistä, http://www.reikisivut.com/viesti/
Ystäväni lähetti sivuston osoitteen, ja olen huomannut sinne kerätyn monia elämään sopivia ajatuksia. Suosittelen poikkeamaan.




" SITOUTUMINEN"



"Enkeliviisaus muistuttaa, että kun tähtäät unelmaan
ilman epäilyjä tai poikkeamia, menestyt.
Ohjauksesi on pysyä hellittämättömänä unelmiasi kohtaan.
Anna jokaisen ajatuksesi, sanasi ja toimintasi
ohjata kohti haluttua tulosta.
Mikään ei ole niin voimakasta kuin keskittynyt energia,
ja enkelit näkevät sitoutuneisuutesi, olkoon se ihmissuhteissa, työssä, matkassa, tai millä tahansa elämänalueella.
Muista pyytää enkeleiltäsi apua tietääksesi milloin
omistautua pyrkimyksillesi niiden korkeimmaksi hyväksi.
Sitoudu unelmiisi."

12/05/2010

- Jo kuoro laulaa enkelten


Enkelien laulukuoro oli nimittäin se koulun paras muisto. Sinne sai pistää päälleen ihanat kimallusvaatteet, ja upeat siivetkin lisäksi.
Kotona taas Äitini joululauluparhaimistoon kuului vanha tuttu, "Enkeli taivaan lausui näin..", sitä sitten laulettiin Äidin viulun säestyksellä, nautinnollisesti ja yhteen ääneen.


Nykyäänkin sama laulu tekee pimeästä joulunalusesta kirkkaamman, niin ne muistot kultaavat kaamoksenkin. Kun nyt menen katsomaan lapsenlapseni enkeliesitystä, tulvivat mieleen ne monet kerrat omana kouluaikana. Juhlallinen tunne lavallolosta, kynttilät koulun joulukuusessa,jotka silloin olivat muuten ihan aidot, tuoksu, ja ne karkkipussit, jotka opettaja jakoi.
Kun kotiin lähdettiin, oli hieno näyttää siellä koristeellien paperipussi, jossa yleensä oli omena, pari joulukarkkia, ja lakritsipatukka sekä pipari. Ne olivat arvossaan silloin, lapsuudessani. Eipä olisi tullut mieleenkään heittää omenaa hangelle. Niin vain näkyy nykyään tapahtuvan, arvot ovat muuttuneet, ja kasvatusperiaatteet kokeneet mahalaskun.

Milläs sitä sitten kasvattaa, jos ei ole saanut itsekään kunnollista oppia??
Toivon mukaan uusi sukupolvi huomaa käytöstapojen tarpeellisuuden, EU:ssahan ei osata arvostaa "uuskäytöstä", vaan siellä maassa kuin maassa on perinteinen kunnollinen käytöstapakasvatus edelleen a ja o.

Niin sitä enkel-laulu voi viedä nuo ajatukset menneeseen, ja osaksi tuoda monia mietteitä nykyajastakin.
Hyvää Joulunalustaa kuitenkin kaikille.

11/27/2010

--> Kun sanat loppuvat,



Parisuhteen kuluminen ja hoitamattomuusko on syynä siihen, että sanat kaikkoavat kahdenkesken?? Ei ole mitään, mistä puhuisi kumppanille, hiljaisuus laskeutuu välille, kuin pehmeä seinä. Katseetkaan eivät kerro enää mitään, ne ovat vain pelkkiä katseita. Entisen viestityksen sammuneitä lyhtyjä.
Kosketus tulee kuin vahingossa, lähes säikäyttäen, eikä siinä ole väreilyä jäljellä ensimmäisenkään iskun verran. Iltaisin kietudumme omiin peitteisiimme, kuin koteloihin, joihin ei mahtuisi edes helyyden ajatus. Vetovoima on muuttunut pakovoimaksi. Seksuaalisiis suorittamiseksi, ja hyvänyöntoivotus automaattiseksi tapahtumaksi.

Ystävyys on tullut sijaan, tai olisiko välinpitämättömyys? Kunpaakaan ei voi pitää toimivan suhteen päälimmäisenä tarkoituksena. Elämä pehmeässä mitättomyydessä tunteiden suhteen, ei ole elävää elämää.
Mihin perustuukaan toteamus siitä, että kaikki parisuhteet tulevat ennenpitkään ystävyys-suhteiksi?? Elämäksi sisar-velisuhteesa??? Ei kertakaikkiaan, se ei ole parisuhde, kyllä jokin pieni kipinä pitää olla olemassa. Ymmärrystä on vielä yhdynnänkin puuttumiselle, sairaudelle ei voi mitään, mutta sen elävän ilon ja yhteenkuulumisen puutteen voi kokea suurena katastrofina ihmisen elämässä.

Haaksirikkoinen, olisi oikea sana kuvaamaan tunnetta, joka on ajautunut mitättömyyteen. Erilaisten mielikuvien, loukkaantumisien, ja puhumattomuuden muurin taakse. Elämä on pelkistetty pintaan, eikä mitään halua ole jäänyt jäljelle sen etsimiseen, asioiden kohtaamiseen, tai kivunloiseen selvittämiseen.
Monien selvityskertojen mitäänsanomattomien tulosten vuoksi, edes ajatus turhanaikaisesta keskustelusta on kuin poispyyhitty mielestä. Miksi nähdä vaivaa turhan vuoksi, koska kaikki palaa takaisin hiljaisuuteen.

Ymmärrys ei ole poispyyhitty asia, vaikka vapaus mennä on astunut sen sijaan. Siis ymmärrämme, että toinen voi elää omaa elämäänsä??? Yhteisessä elämässä??
Kenen etu on kahden erillisen elämän eläminen parisuhteessa, miksi siis parisuhde ??

Oma elämä on jokaisen oikeus, mutta kahden täysin erilaisen elämän kohtaaminen aamuyön tunteina, samassa osoitteessa, ei liene sen tarkoitus. Piiloutuminen nettiin, ja sen maailmaan, on pakokeino, jonka jokainen lähes poikkeuksetta osaa. Se on myöskin hyväksytty, uuspakokeinona, joka antaa itselle virtuaalielämän käden ulottuville. Poissaolon arjen pakkotilanteesta ja puhumattomuudesta.
Muutama asia onnistumisesta linkissä: http://www.avioliitto.fi/lukunurkka/kestava_parisuhde/

11/14/2010

- Tähti-ihmiset/ Enkeli-ihmiset


Asger Lorentsen
Tähti-ihmiset ja enkeli-ihmiset
Kääntänyt Tiina Karjalainen

Yllättävää nähdä, että koko kirja on luettavissa netin kautta, ja ihan ilmaiseksi!!!!

Kirjan kertomaa on myöskin käsitelty James Redfieldin kirjassa: Kymmenes oivallus.
Kuitenkin näkökulma ja nimitykset "voimasta ja valosta" ovat erilaiset. Periaatteessa on samoja kiintopisteitä, maailman muuttuminen enemmän, ja enemmän henkiseksi. Ihmisten ymmärryksen lisääntyminen, sekä suhtautuminen itse maahan.

Onkin valaisevaa lukea molemmat, sillä yhtäläisyyksiä on paljon.

11/12/2010

-- Perhejouluja, vai ei.


Niin, perheetömien ja muuten vaan yksineläjien, aikuisperheiden, sekä ikäihmisten joulurauhaan on aina kuulunut lähimmäisten vierailu joulunaikaan. Jos ei taas lähimmäisiä ole, ei voi muuta kuin kertoilla, kuinka mielellään viettää jouluansa ihan yksin.

Muistellen niitä monia menneitä jouluja??? Siis onko asia tosiaan niin??
Pakkopullaahan ei joulunvietto yhdessä saa missään tapauksessa olla, kuitenkin suurin osa kaipaa edes jonkinlaista tunnelmaa, vaikka ei sitä hevin myönnäkkään.
Suomalaisten kasvaminen siihen "kyllä minä tulen yksinkin toimeen", menttaliteettiin, tuo tosiasiassa monia masentuneita ja yksinäisiä olentoja maahamme. Ei osata enää kertoa tunteista, pitämisestä, kaipauksesta, ystäväntarpeesta,ta yleensäkään omista tuntemuksista.

Olipa sitten alakuloa, tai työttömyyttä, perhevaikeuksia,tai pahoinpitelyä,iloa tai surua, suomalaisten suut ovat sinetöidyt. Tämän voin ihan omasta kokemuksestani todistaa.
Kun itse kerroin aikanaan avoimesti perheväkivallasta työssäni, olin järkyttyneen hämmästynyt, kuinka moni asiakkaani oli kotona saanut kokea väkivaltaa puolison tai lasten taholta.
Yksinäisyys kulminoituu sanattomuuteen, eristäytyneisyyteen, ja saa aikaiseksi outoja muotoja ilmetessään. Kuten kehumiset niistä onnellisista, yksin vietetyistä jouluista. Tai siitä, kuinka ystävät ovat rasittavia, joten en kaipaa heitä, asenteesta.

Minne on kadonnut meidän rakastava, onnellinen minämme? Kuka sen on kahlinnut kylmäkiskoisuuden alle. Suomalaisten KYLMÄKISKOISUUS on varmasti opittua, sillä lapset ovat luonnostaan elämään myönteisesti suhtautuvia, onnellisia eläjiä.

Voisimmeko tänä jouluna ajatella sillä lapsenmielellämme, tuoda iloa läheisellemme, yllättämällä hänet, vaikkapa koristellulla kuusenoksalla. Ei sen antamisen pidä olla pääasia, vaan sen tunteen, jonka voit lahjoittaa toiselle pienelläkin lahjalla.

Kuusenoksahan ei paljon maksa, tai käypä siihen tarkoitukseen risukin, muutama käpy rautalangalla kiinni, pari joulunpunaista rusettia. Sitten vaan ripustuslanka, ja esimerkiksi ovikoriste on valmis, tuomaan sitä joulun tunnelmaa mieliin, sekä talon oveenkin.

10/09/2010

Enkelirunot



Enkelin siivet

Lapsi kadulta sisään juostessaan,
huusi "Äiti, tule katsomaan.
On selässä siivet enkelin,
niitä ikkunasta katselin"

Äiti lastaan selkään taputtaa,
"Ihan pienet alut on tosiaan"
Hän hymyää jutulle lapsosen,
"Jatka leikkiä vielä hetkinen"

Ulos rientää lapsi takaisin,
Kadun yli, luo ikkunan kiirehtii.
Jarrut kirskuu, hiljaisuus laskeutuu...
------
Pieni enkeli lentoonsa valmistuu.

10/08/2010

Kuin enkelin hipaisu



Joskus mieleen tulevat muistot ovat kuin enkelin hipaisu. Pehmeitä ja rakkaita, täynnä valoa ja iloa.
Mistä ne ilmestyvät? Tuoksu, ääni, tai uni tuovat joskus yllättäen mieleen niin elävän kuvat, ettei voi ymmärtää sitä kaukaa muistoista saapuneeksi.
Elät uudelleen hetken vuosien takaa. Näet ja koet sen silmänräpäyksen ajan elävästi. Koko entinen maailma, jopa sanat ja eleet ovat läsnä ohikiitävän hetken.

Käsittämättömiä muistoja on tallentuneena ihmismieleen, muistoja joista ei edes tiedä itse. Tuntee putoavansa maailmaan, joka on mennyt kauan sitten. Kuitenkin se on samalla kertaa läsnä niin konkreettisesti, ettei asiasta ole epäilystäkään.

Mieleen tulee silloin " Enkelit ovat ohikulkumatkalla", keitä he sitten ovatkaan.
Olkaamme onnellisia muistoistamme, niistä valoisista. Kauniita hetkiä, tai ihania muistoja elämässä ei koskaan ole liian paljon.