Puutarhan PITKÄÄN kukkijat !!!

Korallikeijunkukka on herkkä ja myöskin loistavan kaunis.
Sen monet muunnokset, joissa lehtien värikin toimii lähes kukkana, ovat upeita ryhmäkasveina.

Kukkivan puutarhan yksi ihanista ryhmäkasveista.

Helppo jakaakin, ja lisäksi nopeakasvuinen, sekä terve.

Sama kukka kuin tienpenkoilla lapsena, vaan puutarhamuotona kukkivampi. Pitkäaikainen kukkapaljous ja kunnollinen leviäminen ovat támän kasvin etuja.

Talmasta tätäkin siis tilasin aikanaan.

Tässä on kukkija, joka kestokukkii koko kesän ajan. Se ei kärsi oikeastaan mistään vaivastakaan, koko kasvi taitaa olla terveyden perikuva.

Pitkä-aikaisten kukkijoiden ykkönen, minun mielestäni. Aivan loistavan vaatimaton, mutta ei mikään yksikkökasvi, vaan kunnollisen kokoisen ryhmän vaativa.

Talmanlehtopuutarhasta voipi tilailla kasvia

Tätä saa nykyään eri väreissäkin, joten niistä voi tehdä mukavan sekoituksen auringosta varjoon.

Varjossa vain varret tuppaavat venymään hieman pitkiksi, ja kasvusto pyrkii kaatumaan. Oma varjopaikkani on hieman kostea, joten ehkäpä syy pikiksi venyneisiin varsiin johtuu siitä.



Nyt sitten vielä syysajaksi istutuksiin Brilliant- syysmaksaruoho, hieno kasvi, joka kestää ja kestää.

PERINNEPUUTARHA, aikaiset kukkijat

Taivaan siniset

Koska perinnekasvien siirtoja ei tarvitse kovin usein tehdä sipulikukat soveltuvat niiden alle ja ympärille.

Monet vanhat perennat eivät ole aikaista kukintaa tekeviä, ja maakin on aika aution näköinen keväällä ja alkukesästä. Olen ratkaissut  omalla kohdallani asian laittamalla valtavasti  sipulikukkia niiden ympärille.  Narsisseja, tulppaaneja ym. ja ryhmitellyt ne "väriaalloiksi" Useita eri lajeja mutta samanlaista väriä yhteen. Näin kukinta kestää pitkään.

Alkuun laitoin vain yhtä lajia suuremman määrän, vaan kukinta oli joinakin lämpiminä keväinä kovin äkkinäistä ja sen jälkeen penkki oli vaisun näköinen. Nyt olen koettanut ujuttaa hieman eri aikaan kukkivia, vaan yhtenäisen värisiä sipulikukkia samalle alueelle. Myöskin esikot ovat olleet kiitollisa kevätkukkijoita.
Jalokielotkin leviävät komeasti JUHANNUSRUUSUN ympärillä.

Pidempi kukinta on ollut itselleni ainakin mieleinen. Eri sipulikukkalajit ovat  menestyneet hienosti perinneperennojen kanssa yhdessä, Skilla on levinnyt loistavaksi matoksi nauhusten elinpaikkaan, ja kaunistaa alueen jo varhain keväällä. Nauhukset eivät näytä mitenkään kärsivän tästä yhteiselosta.

Narsissit ja tasetit ovat syysleimujen kumppaneita, ja tulpaanit täyttävät niiden jälkeen  maan loistavilla kukillaan. Mukulaleinikin toin tietämättäni joskus vuosikausia sitten Ahvenanmaalta. Vasta nyt kuulin, ettei sitä sovi ottaa mukaan!!!!
Se on kuitenkin menestynyt niin hyvin, ettei yhtään häpeä alkuperäispaikan kasvuston runsaudelle. Naapurillekin on riittänyt niitä pikkuisia juurimukuloita. Leinikkini täyttää tiuhana mattona kaikki omanapuiden juurialueet. Se katoaa kukittuaan täysin, aivan kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan paikalla.

Kukkivaa kevättä , ja onnellisia hetkiä puutarhan parissa.

PERINNEPUUTARHAAn sammaloituva penkki, ruukku tms.

SAMMALTEN  YSTÄVILLE !
Tufasta sammaloituvia penkkejä, ruukkuja, koristeita ym, kaikille oma taito on vain rajana.


Perinnepuutarhaan soveltuvat parhaiten hieman kuluneet tai sammaloituneet "koristeet".
Helppollahan niitä ei löydy myymälöistä, vaan itse tehden ne tulevat todellakin edullisiksi.

Sekoitus-suhde omassa ohjeessani oli 1 osa kuivabetonia, 1 osa hiekkaa 1½ osaa turvesilppua, ilman lannoitteita.  Itse lisäsin sen puolikkaan turpeen sijaan sammalsilppua. Eli 1 osa turvetta ja ½ sammalta.

Sammaloituminen alkoi ihan samana kesänä. Paahteiseen paikkaan kannattaa sammalsilppu valita myöskin paahteiselta paikalta, muuten se ei aloita kasvuaan, tai pysty kasvamaan. Sammalten ottoon pitää olla maanomistajan lupa.

NO NIIN ! Ensin tein perustan penkille ja sen viereen pikkuiselle tasolle. Ne tulivat lecaharkoista. Raudoitin tietenkin hieman kestävyyden takaamiseksi. Nyt sitten otetaan se tufa, ja aloitetaan rakennelman päällystys sillä.

Taputelkaa kunnolla kiinni kostutettuun pintaan, ja kunnon kerros. Tufaa on nimittäin helppo muotoilla sen hieman kuivuttua.  Anna kuivuilla omia aikojaan, kuumassa paikassa on hyväksi peitellä muoveilla koko rakennelma. Liian nopeaan kuivuminen ei ole hyväksi. Itse jätin pinnan aika rosoiseksi ja eläväksi.

  Tufaruukkuja, kuva netistä.

Nämä ruukut ovat aika silkosia, omiini verrattuina. Jokainen makunsa mukaan...
Tufa on kestävää, kunhan se ei joudu turhan koville kolhuille alttiiksi, Näyttää oikeastaan lähes laavakivelle.
Sively, tai kastelu piimävedella kesän aikana nopeuttaa sammalten kasvua tufan pintaan.

Kestävämpää, kuin turveharkot, vaikka niistäkin saa kootuksi kauniita seinämiä.

PERINNEPUUTARHA, pionit ja muuta...

Pionien Koti on paikka, (  www.pionienkoti.fi/

johon kannattaa tutustua. Pionithan ovat kerrassaan loistavia kasveja huolettomaan perennatarhaan. Niitä ei sitten tarvitse siirrellä, tai oikeammin ei ole edes hyväksi siirtää. Kannattaa siis valita tarkkaan se oikea paikka, ennenkuin aloittaa pionien hankinnan.

)

Olen itse tilannut joitakin lajeja seuraavasta taimistosta,  www.sarkanperennataimisto.fi/ 
Helmipihlaja sopii loistavasti matalaan perennaalueeseen luomaan tasapainoista vaikutelmaa. Sen helmenvalkeat marjat loistavat upeasti punertavien syksyisten perennanlehtien yllä. Perennat tuntuvat sopivan myöskin metsäpuutarhaan oivallisesti, luomaan pikku yllätyksiä. Ne nimittäin menestyvät siellä yllättävän hyvin, eivät kuitenkaan koivujen alla, todettu on.


Alapuolella olevan kuvan keltaiset nauhukset kasvavat n. puolitoistametrisiksi, vaikka paikka ei ihan paras olisikaan. 



Uskomaton on värien kirjo ja lajitelma , kuva Särkän Taimiston perennaosuudesta.

Kuunliljojen värivalikoima ja niiden kyky selvitä varjoisillakin paikoilla saa ne suosikkikasvieni joukkoon. Kukkavanat eivät oikeastaan ole ihmeelliset, mutta kauniit siroudessaan.

Päivänliljaani on alkanut muutama vuosi sitten ilmaantua tuholaisia, jotka mutustelevat nuput kuoliaaksi. Vasta viime vuonna ystäväni antoi sitten sellaisen vinkin, jolla ne sai torjuttua. SOKERIVESI !!!!
Suihkuttelu aina sateen jälkeen, ja tietenkin heti nuppujen ilmaannuttua. Sokerivesi jostakin syystä pitää kyseisen ötökän loitolla.
Mikäli ensi kesänä saan toivomani luonnonkukkapeltoon edes joitakin kukkia, olen onnellinen. Siemeniä olen nyt kylvänyt kahtena vuotena peräkkäin. Kunnollisen määrän, ja neuvojen mukaan. Seoksella, joka on tarkoitettu kuiville kasvupaikoille.
Kuvia tulee, jos kukkia näkyy, tänne sivustollenikin. Elän onnellisessa odotuksessa asian suhteen.

Helmipihlaja

PERINNEPERENNAT, kestokukat pihassa

ISTUTA KESTOKASVEJA !

Vanhojen pihojen perennat tarvitsevat jakamista aika ajoin. Samalla niitä sitten monet lahjoittavat tutuille ja miksei vieraillekin.
Netissä on puutrarhapalstoja joilla vaihdetaan ja lahjoitetaan erilaisia kasveja. Siemeniäkin.
Monet puutarhat ovat ottaneet myöskin myyntiin vanhat perennat. Niiden suosio on noussut valtavasti helppohoitoisuuden vuoksi.

Monet ovat niin kestäviä, ettei suuria hoitotoimia tarvita useimpiin vuosiin.

PIONIT eivät esimerkiksi pidä siirtämisestä lainkaan, Eivätkä UNIKOT liioin.
 AURINGONTÄHTI kasvaa kesässä niin komean kokoiseksi ettei lähitienoolle kannata kevään  alastomuudesta huolimatta istuttaa mitään. Ainoastaan sipulikasvit menestyvät kookkaaksi kasvavan perennan alla. Jonkunverran leviävää lajia, mutta ei mitenkään hankala siinä suhteessa.
JÄTTITATAR sen sijaa leviää vuosien mittaan hoitamattomanakin aika vauhdilla. Mihin se hoidettuna mahtaakaan pystyä. Tästä kasvista saa komean näkösuojan jo aikaisin kesällä. Juuriesteet kannattaa laittaa istutuksen yhteydessä, jos haluaa sen pysyvän esim, aitana. Talveksi sen sitten saa leikata ihan maan tasalle.
NAUHUKSET ovat isoina ryhminä kaikken näyttävimpiä. Ne myöskin leviävät ja kasvavat kaikkialle. Siemeniä siunaantuu paljon. Kukkavanat kannattaakin leikata ajoissa pois.  Perhoset ovat nauhusten lempivieraita.
Maankaatopaikolla kasvaa laaja valikoima ikivanhoja perennoja, alkaen kerrotusta JUHANNUSRUUSUSTA, (ei nyt ihan perenna, mutta "mummonkukka" kuitenkin.)
Kestoorvokkien taimet muuten löytyvät parhaiten juuri näistä paikoista. Niihin ei tunnu iskevän juurimato eikä mikään muukaan tauti. Ne nousevat joka vuosi ja kukkivat innokkaasti. Keskikokoisiahan ne ovat, mutta kauniinvärisinä  ja runsaskukkaisina iki-ihania.
Omasta mielestäni vanhanajan perennat ovat sitä helpointa kukkapaljoutta pihassa. Vähään tyytyväiset, niin kastelun kuin lannoituksenkin suhteen. Huoltovapaita lomailijan kannalta, ja monet tuoksuvat erittäin ihanasti.

PERINNEPERENNOISSA RIITTÄÄ VALINNANVARAA, LAJIEN KIRJO ON VALTAVA !

Kylvä Unikkoja pihalle, tai parvekkeelle

UNIKKOJA SIEMENISTÄ

Näitä suuria "mummonunikkoja" voi aivan mainiosti lisätä siemenistä. Kokeilin kylvää osan keväällä, ja osan olin kylvänyt jo loppukesästä.  Yllättäen loppukesän kylvö aloitti kasvunsa pitkän syksyn vuoksi jo syksyllä.
Pelkäsin tietenkin taimien kuolevan, ja jätin osan keräämistäni siemenistä kevääksi. Mitä vielä. sieltä ne keväällä nousivat uudelleen kasvuun. Keväällä kylvetytkin itivät, joten en tiedä kumpi on sitten parempi.  Vie kuitenkin muutaman vuoden ennekuin kukkimista voi odottaa.

Samoin kuin suurten unikkojen kanssa, voin sanoa, KALKKIA; JA TAAS KALKKIA: Meillä maa on aika happaman laatuista Suomessa, joten kalkitkaa hyvät puutarhaimmeiset sitä unikkomaata oikein runsaalla kädellä. Vaikkapa pari kertaa kasvunkin aikana. JA ERITYISESTI  ennen kylvöä!!

Pikku-unikot eivät nimittäin nousseet hoidosta huolimatta. Siinä kastelin. katselin ja ihmettelin. Olin lannoittanutkin ohjeen mukaan. Muutama surkea vaivainen itu.
Sitten ajattelin kokeilla sitä kunnollista ja maan valkeaksi tekevää kalkkimäärää. Tapahtui lähes ihme!!
Unikot aloittivat kiihkeän kasvun, melkein näki niiden kasvavan. Ensimmäiset kukat aukenivat todellakin loppukesästä, alun kasvun viivästyttyä.
Kylmääkin tuli viime syksynä, mutta ei pakkasia, unikot vaan kukkivat, ja kukkivat......
Viimein marraskuun alussa ne sitten jäätyivät eräänä yönä. Kaikkien ihmeenä olleet kirjavat ja runsaat unikkotuppaat uupuivat siis vasta todellakin myöhään.
Nyt sitten toivon siellä maassa olevien siemenien itävän keväällä. Aion lisätä kalkkia jälleen kunnolla, viisastuneena niiden kiihkeastä kasvusta lisäyksen jälkeen. NE OVAT TODELLAKIN KALKINSUOSIJOITA !
Kirjavat unikot ovat aivan kuin perhoset aurinkoisella paikallaan. Varjossa ne eivät menesty hyvin, vaan kaatuilevat sinne tänne.

Freesiat, helppoja kevätkukkia purkkiin

SIPULIKUKKIA RUUKKUIHIN

Kokemusta on freesioiden kasvatuksesta tullut nyt muutamien vuosien ajalta, Suosittelen! Helpompia kasvatettavia ei taida ollakkaan. Kunnollinen ruukku vain täyteen sipuleja.
Omani laitoin kahteen kerrokseen, ja hienosti toimi. Ensi vuodet käytin yhtä kerrosta, ja tulos näytti harvalle, vaikka kuinka vierekkäin niitä ladoin. Nyt sitten toimii paremin.

Keväällä aikaisin voi aloittaa kastelun hissukseen. Kun ilmat sallivat, viedään ruukku ulos, peitetään yöksi, ainakin toukokuun alkupuolella.
Kukkivat näin jo kesäkuussa. Kastelua harvennetaan hissukseen kukinnan jälkeen, lehdistö kuolee omia aikojaan. Vaikka kastelisikin, nuokahtaa lehdistö sipulikukkien tapaan.
Sitten vaan kärrätään purkki jälleen kuivaan, ja pakkasettomaan paikkaan. Siellä se viihtyy hienosti seuraavaan kevääseen. Mitään välikasteluja en ole antanut.
Sitten vaan koko rumpa uudelleen. Näin voi toimia muutaman vuoden. Sen jälkeen on sitten aika kumota kuivan ruukun sisusta muoville, ja irroitella sipulit toisistaan. Uudelleen istutus, ja kaikki toimii jälleen muutaman vuoden ihan itsestään.
Lannoitustahan ei kannata unohtaa, se saa kukat komean kokoisiksi, ja lisää sivusipulituotantoa. Kerrotut oranssit freesiat ovat itselläni hieman myöhemmin kukkivia, aloittavat juuri silloin, kun keltaiset alkavat uupua.