Miksi annamme unelmien valua hiekkaan??
Toiveemme toteutumiseen menee aikaa.
MIKSI ? ?
Meillä on tuhansia itserakennettuja syitä joilla estämme muutosta. Jokaisella omansa. Miksi juuri nyt ei sovi, lapset pieniä, työ estää, puolisolla on vastaansanomista, äiti on vanha, ja monia muita.
Näistä rakennamme toiveemme ympärille sen oman aitauksen, jolla pidämme muutoksen poissa.
Todellisuus tässä ja nyt on turvallinen, ja varma. Totta on, että menneestä on osittain luovuttava, jotakin annettava pois, saadakseen uutta elämää tilalle.
Miksi et hyppäisi uuteen ja erilaiseen elämään? Pelkäätkö? Tietenkin, sillä muutosvastaisuus on sisäänrakennettu turvatoiminta.
Koko maailmasi saa uuden suunnan omien päätöstesi mukaan, haluatko ottaa riskin,ja ottaa myöskin itse siitä koko vastuun?
Suurimmaksi osaksi väistämme täydellistä oman vastuun ottamista, pelosta, että joku meneekin pieleen. Silloin ei ole mahdollista syyttää ketään muuta, ja keventää näin omaa taakkaansa toisen harteille.
Kuitenkin unelmien täyttyminen on kokonaisvastuun ottamista, uuteen hyppäämistä, alusta aloittamista, kaiken epäonnistumisen uhallakin.
Perumiseen ei ole enää aikaa, eikä mahdollisuuksia, et voi loikkia edestakaisin, päättämättömänä!
Menetätä silloin sekä uuden, että vanhan maailmasi. Miksi et todellakin ottaisi asiaa lapsen luottavaisuudella, tekisi täysillä työtä sen uuden asian eteen? Mitään ei saa ilman tahdonvoimaa, ei edes unelmaa uudesta! Saati uutta elämää!
Aloita uusi elämäsi mahdollisimman pian, se kannattaa! Kokemuksesta voin sanoa ettei uuden ja täysin erilaisen elämän aloittaminen edes keski-ikäisenä tuota vaikeuksia!
Itse hyppäsin uuteen ja täysin erilaiseen ympäristöön pitkään unelmoituani, ja unelmoituani. Kuvittelin sen uuden tulevan vastaan ilman omia ponnisteluja, ja etsimisiä.
Todellista itsensä pettämistä. Kyllä siihen uuteen on vain lähdettävä, silmät auki, ilman paluumieltä, lujan selviytymismielen kanssa.
Vaikeaako? Kyllä, ja ei, ensiaskeleet vieraassa maassa ilman kieltä ovat samanlaiset kuin turistina olisi. Kova totuus tulee kyllä vastaan, kielen oppiminen edes auttavasti, kulttuurin hyväksyntä, tapojen ereilaisuus. Sekä monet muut asiat.
Siinä sitten on se työmaa, tahdonalainen "minä pärjään" ajatus.
Mikäli silloin alussa, uuden elämän kynnyksellä, antaa periksi, ei unelmilla ole mahdollisuuksia. Ne palavat poroksi, ja syyllinen olet vain sinä itse!
Jos jaksat ottaa vastuun, kantaa tekojesi tuoman tulevaisuuden, saat sellaisen elämän, kuin olet ansainnut!
KYLLÄ, ELÄMÄSSÄ UNELMAT KANTAVAT !
Elä unelmaasi, sinulla on siihen 100% mahdollisuus, miksi et alkaisi jo tänään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Poikkea jättämässä viestisi täällä!