#Menneet ystävät ja rakkaat##

                                                        DORA

Dora oli pieni löytökoira, Ja sen elämä oli kuin unta, lyhyt ja häipyvä. Dora tuli minulle , kun sen elämä kaninkopissa alkoi olla liikaa omistajalle. Lapsien vuoksi pikkuinen oli pakko pitää kanien seurana suuren osan aikaa. Muuten olisi pieni koiruus jäänyt lasten jalkoihin ja menehtynyt.

Pentutehtaan kasvatti, joka jaksoi elää vain 3 vuotta, kun aivoihin pesiytynyt kaiketi perinteellinen sairaus vei sen sateenkaaren reunalle. Vaikka kuinka Eläinsairaalassa sen puolestaa taisteltiinkin. 

                                                    ZAIKA JA YONI

Tämä Koirapari on myöskin hyljättyjen puolelta. Zaika, musta, on Pietarin tarhalta, ja oli ainoa pieni koira, joka löytyi aikanaan Suomen lähitienooltakaan. Suomessa ei ollut yhtään sopivan pientä hylättyä 85 vuotiaan äitini seuraksi. Äiti pelkäsi aina, että Zaika on ensimmäinen joka lähtee, mutta niin ei käynyt, vaan Äitini ennätti enkeliksi ennen Zaikan elämän päättymistä. yhteiseloa riitti meillä 7 vuotta, ja koiruus oli jo 13 vuotias,, kun sairaus sen vei.

Yoni on taas tullut Malagan seudun koiratarhalta, aikanaan hyvin sairaana pelastettuna. Pieni oli vain 3 kg saapuessaan, vaikka normipaino olisi ollut 5-6 kg kieppeissä. Hiljainen ja tottelevainen Yoni hyväksyi kaikki koirat ja kissat, kuten lapsetkin. Suomeen muutettuamme, sen turkki tuuhistui 2x paksummaksi kuin etelässä eläessämme. Koska Yoni oli kokenut paljon ikäviä asioita se myös sairasteli enemmän, kuin yleensä koirat. Erilaisia kremppoja, ja vaivoja löytyi joka vuosi, mutta ei mitään vakavaa, kunnes kasvain alkoi levitä, nopeasti, ja Yoni lähti myös sateenkaarelle, oltuaan ilonani 7 vuotta, ja iältään 12 vuotias. Näin jälkeen päin huomaa, kuinka paljon on varattava näiden koirien hoitoon varoja, jos sattuu, että kaikki ei mene kuin kuvittelisi, hyvin, koko elon ajan.  

                                                         Yoni ja Dora

                                                       Yoni ja Dora

                                              Me kaikki , minä koirat ja Äitini

                                      Näin sitä aikanaan lenkkeiltiin, kun kaikki olimme vielä yhdessä.
 

## Kun aikaa on...#

Nyt kun on mennyt aikaa , ja löytyi taas tämä blogi....

Omenapuun varjossa.

 Kun aikaa on ja talvikin näyttää vähitellen kääntyvän kevääseen päin, voisi vaikka kertoilla kuulumisia.

DAALIAT

Daaliat alkavat kurkistella jo säilytyksessä purkeistaan, joissa ne ovat uinuneet peiteltynä turpeeseen. 

Hieman on aikaisessa kasvun alku, ja mietinkin, joko veisi nämä alut vielä viileämpään, nyt + 15 asteessa. Samoin ovat heränneet syyssyrikät, jotka kaivoin talvenviettoon muurauspaljuun. Ulkona talvehtiessa ne eivät jaksaneet kukkia kovinkaan hyvin, joten talvetus viileässä on vielä täällä 2 vyöhykkeelläkin näköjään parasta

                                                              SYRIKKÄ

Tämä syrikkä, jos mikä on loistava perhoskasvi, ja kukat ovat komean kokoisia. Mutta tällä leveysasteella näköjään vain talvisäilytyksen jälkeen on kukinta voimissaan. Nämä ovat jo vuosia vanhoja ja kokeilu talvenkestävyydestä oli 2 talven ajan. Kestivät ne, mutta eivät edes suojattuina jaksaneet kunnolla kesän aikana kasvaa.

                                                

                                                              KIELOT

 Kieloja tuli myöskin hankittua , mikä moka! Vaikka hankkimani olivat jalokieloja, niin niiden leviäminen on ollut lähes hallitsematonta. Ne tekevät mattomaisen kerroksen , noin 5cm paksuisen, ja tukahduttavat heikoimmat kasvit täysin. Olen kaivanut näitä kielonjuuri mattoja lähes vuosittain ylös maasta. Pienikin kappale juurta alkaa kasvaa. Jalokielo on suurempi ja tanakampi tuota luonnonsisartaan, ja jopa leviää tehokkaammin. 

Kun kevät taas tulee, niin metsäpuutarhan suunnittelun uudet tuulet tulevat kehiin. Kuunliljoja, hostia , on jo monia lajeja, ja nyt ne tulevat valtaamaan oman yhtenäisen alueensa, mustikkapensaiden lähistölä. Saa nähdä, miten onnistuu.