## Kun aikaa on...#

Nyt kun on mennyt aikaa , ja löytyi taas tämä blogi....

Omenapuun varjossa.

 Kun aikaa on ja talvikin näyttää vähitellen kääntyvän kevääseen päin, voisi vaikka kertoilla kuulumisia.

DAALIAT

Daaliat alkavat kurkistella jo säilytyksessä purkeistaan, joissa ne ovat uinuneet peiteltynä turpeeseen. 

Hieman on aikaisessa kasvun alku, ja mietinkin, joko veisi nämä alut vielä viileämpään, nyt + 15 asteessa. Samoin ovat heränneet syyssyrikät, jotka kaivoin talvenviettoon muurauspaljuun. Ulkona talvehtiessa ne eivät jaksaneet kukkia kovinkaan hyvin, joten talvetus viileässä on vielä täällä 2 vyöhykkeelläkin näköjään parasta

                                                              SYRIKKÄ

Tämä syrikkä, jos mikä on loistava perhoskasvi, ja kukat ovat komean kokoisia. Mutta tällä leveysasteella näköjään vain talvisäilytyksen jälkeen on kukinta voimissaan. Nämä ovat jo vuosia vanhoja ja kokeilu talvenkestävyydestä oli 2 talven ajan. Kestivät ne, mutta eivät edes suojattuina jaksaneet kunnolla kesän aikana kasvaa.

                                                

                                                              KIELOT

 Kieloja tuli myöskin hankittua , mikä moka! Vaikka hankkimani olivat jalokieloja, niin niiden leviäminen on ollut lähes hallitsematonta. Ne tekevät mattomaisen kerroksen , noin 5cm paksuisen, ja tukahduttavat heikoimmat kasvit täysin. Olen kaivanut näitä kielonjuuri mattoja lähes vuosittain ylös maasta. Pienikin kappale juurta alkaa kasvaa. Jalokielo on suurempi ja tanakampi tuota luonnonsisartaan, ja jopa leviää tehokkaammin. 

Kun kevät taas tulee, niin metsäpuutarhan suunnittelun uudet tuulet tulevat kehiin. Kuunliljoja, hostia , on jo monia lajeja, ja nyt ne tulevat valtaamaan oman yhtenäisen alueensa, mustikkapensaiden lähistölä. Saa nähdä, miten onnistuu.