Joskus mieleen tulevat muistot ovat kuin enkelin hipaisu. Pehmeitä ja rakkaita, täynnä valoa ja iloa.
Mistä ne ilmestyvät? Tuoksu, ääni, tai uni tuovat joskus yllättäen mieleen niin elävän kuvat, ettei voi ymmärtää sitä kaukaa muistoista saapuneeksi.
Elät uudelleen hetken vuosien takaa. Näet ja koet sen silmänräpäyksen ajan elävästi. Koko entinen maailma, jopa sanat ja eleet ovat läsnä ohikiitävän hetken.
Käsittämättömiä muistoja on tallentuneena ihmismieleen, muistoja joista ei edes tiedä itse. Tuntee putoavansa maailmaan, joka on mennyt kauan sitten. Kuitenkin se on samalla kertaa läsnä niin konkreettisesti, ettei asiasta ole epäilystäkään.
Mieleen tulee silloin " Enkelit ovat ohikulkumatkalla", keitä he sitten ovatkaan.
Olkaamme onnellisia muistoistamme, niistä valoisista. Kauniita hetkiä, tai ihania muistoja elämässä ei koskaan ole liian paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Poikkea jättämässä viestisi täällä!