Pelkäsin tietenkin taimien kuolevan, ja jätin osan keräämistäni siemenistä kevääksi. Mitä vielä. sieltä ne keväällä nousivat uudelleen kasvuun. Keväällä kylvetytkin itivät, joten en tiedä kumpi on sitten parempi. Vie kuitenkin muutaman vuoden ennekuin kukkimista voi odottaa.
Samoin kuin suurten unikkojen kanssa, voin sanoa, KALKKIA; JA TAAS KALKKIA: Meillä maa on aika happaman laatuista Suomessa, joten kalkitkaa hyvät puutarhaimmeiset sitä unikkomaata oikein runsaalla kädellä. Vaikkapa pari kertaa kasvunkin aikana. JA ERITYISESTI ennen kylvöä!!
Pikku-unikot eivät nimittäin nousseet hoidosta huolimatta. Siinä kastelin. katselin ja ihmettelin. Olin lannoittanutkin ohjeen mukaan. Muutama surkea vaivainen itu.
Sitten ajattelin kokeilla sitä kunnollista ja maan valkeaksi tekevää kalkkimäärää. Tapahtui lähes ihme!!
Unikot aloittivat kiihkeän kasvun, melkein näki niiden kasvavan. Ensimmäiset kukat aukenivat todellakin loppukesästä, alun kasvun viivästyttyä.
Kylmääkin tuli viime syksynä, mutta ei pakkasia, unikot vaan kukkivat, ja kukkivat......
Viimein marraskuun alussa ne sitten jäätyivät eräänä yönä. Kaikkien ihmeenä olleet kirjavat ja runsaat unikkotuppaat uupuivat siis vasta todellakin myöhään.
Nyt sitten toivon siellä maassa olevien siemenien itävän keväällä. Aion lisätä kalkkia jälleen kunnolla, viisastuneena niiden kiihkeastä kasvusta lisäyksen jälkeen. NE OVAT TODELLAKIN KALKINSUOSIJOITA !
Kirjavat unikot ovat aivan kuin perhoset aurinkoisella paikallaan. Varjossa ne eivät menesty hyvin, vaan kaatuilevat sinne tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Poikkea jättämässä viestisi täällä!