Enkelien laulukuoro oli nimittäin se koulun paras muisto. Sinne sai pistää päälleen ihanat kimallusvaatteet, ja upeat siivetkin lisäksi.
Kotona taas Äitini joululauluparhaimistoon kuului vanha tuttu, "Enkeli taivaan lausui näin..", sitä sitten laulettiin Äidin viulun säestyksellä, nautinnollisesti ja yhteen ääneen.
Nykyäänkin sama laulu tekee pimeästä joulunalusesta kirkkaamman, niin ne muistot kultaavat kaamoksenkin. Kun nyt menen katsomaan lapsenlapseni enkeliesitystä, tulvivat mieleen ne monet kerrat omana kouluaikana. Juhlallinen tunne lavallolosta, kynttilät koulun joulukuusessa,jotka silloin olivat muuten ihan aidot, tuoksu, ja ne karkkipussit, jotka opettaja jakoi.
Kun kotiin lähdettiin, oli hieno näyttää siellä koristeellien paperipussi, jossa yleensä oli omena, pari joulukarkkia, ja lakritsipatukka sekä pipari. Ne olivat arvossaan silloin, lapsuudessani. Eipä olisi tullut mieleenkään heittää omenaa hangelle. Niin vain näkyy nykyään tapahtuvan, arvot ovat muuttuneet, ja kasvatusperiaatteet kokeneet mahalaskun.
Milläs sitä sitten kasvattaa, jos ei ole saanut itsekään kunnollista oppia??
Toivon mukaan uusi sukupolvi huomaa käytöstapojen tarpeellisuuden, EU:ssahan ei osata arvostaa "uuskäytöstä", vaan siellä maassa kuin maassa on perinteinen kunnollinen käytöstapakasvatus edelleen a ja o.
Niin sitä enkel-laulu voi viedä nuo ajatukset menneeseen, ja osaksi tuoda monia mietteitä nykyajastakin.
Hyvää Joulunalustaa kuitenkin kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Poikkea jättämässä viestisi täällä!