Monesti kuitenkin muodikkaiden violettien, pinkinpunaisten, sinisten tai ns. pastellivärien pohja on pakko valkaista. Värit kun eivät tule esille normaalipohjaisessa hiuksessa tarpeeksi kuultavina tai puhtaina.
Valkaisun huonoihin puoliin kuuluu helposti hiuksen tuleminen kumimaisen venyväksi. Siksi vaalennettua hiusta onkin käsiteltävä varoen. Hoitoaine on lähes pakollinen, tehohoito samoin silloin tällöin. Selviminenkin on tehtävä hellävaraisemmin, kuin normaalisti värjättyjen hiusten kanssa.
Vaalennetusta hiuksesta liukuu väri myöskin pois aikamoisella vauhdilla, joten sinisiä,pinkkejä ja pastelleja on lisättävä lähes joka toinen viikko, jotta ne pysyvät loistavan värisinä. Vaalennettu pohja vuotaa pois lähes kaikki muut värit, paitsi mustaa, joka sitten saattaa muuttua hissukseen kummallisen harmahtavaan sävyyn.
Paperinvalkeaksi vaalennus koettelee myöskin päänahkan kuntoa aikamoisesti. Jos sinulla on kirvellystä, tai kutinaa valkaisun jälkeen, suosittelen sen jättämistä kokonaan. Tai jos jo vaalennustilanteessa kirvelee, on se vaaran merkki.
Pahimmillaan olen nähnyt vaalennuksen jälkitilan, jossa koko päänpinta oli tullut täyteen vesikelloa. Sen mentyä rikki osittain, peitti päätä epämiellyttävä visvarupi. Parantuminen kesi toista kuukautta, ja kaikenlainen värjäys sen jälkeen kiellettiin vuodeksi, jonka jälkeen piti tehdä väritestit.
Myöskin pehmennykset sekä permanentit oli jätettävä siksi ajaksi.
Jo hiuslakan lisäys kuulemma kirveli iltaan mennessä, joten pesu oli pakko.
Paperinvalkeaksi valkaistuun hiukseen ei kannata kokeilla pehmennystä, sillä se saattaa katketa aineen vaikutuksesta sieltä täältä. Muutenkin lyhyet hiukset kestävät tätä rajua käsittelyä jonkinverran paremmin, kuin keskipitkät. Niissä latvaosat voivat murtua jo ensimmäisessä pesussa.
Kunnon hoito, hellä käsittely, ja kiiltotipat pitävät näin käsitellyn hiuksen hyvänäköisenä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Poikkea jättämässä viestisi täällä!