Omia runoja elämästä, ajatuksista, tunteista. Omia runoja taitaa olla monilla siellä laatikon pohjalla, siis laatikkorunoja. Joskus ihan ihmettelee mistä tunteesta jokin runo on syntynyt. Runoa lukiessa palaa tuo hetki mieleen, ja silloin voi myöskin ymmärtää, huomata, kuinka onkin saanut asian "hoidetuksi". Vaikka ei ehkä silloin niin ajatellutkaan tapahtuvan.
Myös monet hetket, jotka antoivat kauneutta silmien eteen, nekin ovat monilla siellä omien runojen mukana.
Tässä yksi runoistani, erään illan hetki, vuosia sitten....
PÄIVÄNKORENNOT.
Kautta rantojen, yli kaislojen,
Käy lentäen leikki korentojen.
Siipiin loistaviin, niin läpikuultaviin,
Taideteokset luoja loihti niin.
Kautta karien, lailla keijujen,
Leikki vielä käy, eikä iltaa näy,
Päivän retken teet, yllä kirkkaan veen,
Siivet hohtavat lailla autereen.
Kautta rantojen, sekaan kaislojen,
Lentää korennot siivet välkkyen,
Matka loppunut lie, oli kaunis tie,
Iltarusko ne unien maahan vie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Poikkea jättämässä viestisi täällä!