 |
| Karviainen |
Miksi istuttaa happomarjaa, kun lähes saman piikkisyyden saa karviaisellakin. Niiden marjat kuultavat kauniisti auringossa, ja maistuvat linnuille, siinä missä lapsillekin.
Myös syysväri on komea. Leikkaustarvekin lähes mitätön. Marjoja on punaisesta vihreään, ja melkein keltaiseen. Ikivanha karviainen on myöskin hauskan näköinen aivan oikeasti karvaisine marjoineen. Löytyy yleensä vanhoista pihoista, maatalojen puutarhoista, ja tietenkin nettipalstoilta, taimivaihdosta, jos hyvä tuuri käy.
Toinen ihastuttava ja koristeellinen pensas on punainen viinimarja. Myöskin hyvin vaatimaton paikan suhteen, ja punaisten marjojen koristeellisuus on näyttävä.
Mustaviinimarjalla on hieman vaatimuksia maankin suhteen, ja se lamoaa monesti helpolla. Nykyään on pystykasvuisia lajeja. Liika lannoitus tiettävästi aiheuttaa niillekin taipuisuutta oksiin. Mustat marjat eivät ole niin silmiinpistäviä, mikäli kaipailee rauhoittavaa tunnelmaa.
Tyrni vaatii valoa, joten varjopaikka ei tuo esille sen upeutta, mutta valossa siitäkin saa juhlavan ilmestyksen rajalle.
Itse olen laittanut noin 10 metrin matkalle vadelmia. Kauniisti kaartuvien oksien piikkisyys ei häiritse tontin reunalla lainkaan, ja satoakin tulee mukavasti. Ne myöskin pysyvät vihreinä pitkälle syksyyn, näkösuojaa antaen.
Kun vielä laittaa mukaan muutaman kukkivan pihlajan, tai jonkin matalana pysyvän kirsikka-, tai kriikunapuun, on kerroksellinen aidanne kaunis ja samalla hyödyllinenkin katseenvangitsija. Keväästä syksyyn.
Mikäli kukkamerta kaipailee aidanteen sekaan, niin korkeita kesäkukkia on hyvä kylvää puskien juurelle, ne pysyvät tukematta pystyssä oksistoon nojeten. Kukkien huojuessa metrin- puolentoista korkeudella. Korkeat unikot esim. ovat perennoista sellaisia, etteivät ne ole mikään kaunistus kukkimisen jälkeen, niiden kuolevat varsistot jäävät mukavasti tuuheiden puskien peittoon. Lisäksi ne pysyvät sateellakin kauniisti pystyssä.
Kevätmielellä, lumien sulamista odotelle....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Poikkea jättämässä viestisi täällä!